Makeaa vettä ja tukkilauttoja - Saimaa

Kun saavut kanavasta Saimaalle, merivesihanasta alkaakin pumputa raikasta makeaa vettä - kyllä sillä kelpaa kahvin keittää ja hampaat pestä. Veneesi pohjaan ei enää kiinnity merirokkoa eikä partamaisia leviä eikä oikeastaan yhtään mitään, jos kalanmätiä ei lasketa lukuun. Tai oikeastaan meidän kalanmädit oli kumiveneen pohjassa, mutta eipä sukellettu silloin katsomaan kuinka paljon sitä olisi löytynyt kölistä.

Eilisen maininkeja ei ole, tuulen suunnan voi oikein mainiosti lukea veden pinnasta. Silti aallokkoa löytyy suurilta seliltä.

Suuret konttialukset ja risteilijät puuttuvat, mutta kyllä Saimaalla risteilee kaikenlaista. Kaikkia vesivälineitä ja veneitä, kalastajia, nuotanvetäjiä, suoraa linjaa kaahaavia pikaveneitä, melojia ja soutelijoita, höyryjä ja purjeita.

Rahtialukset syväväylillä, ne nostavat täydessä lastissa pari suurta aaltoa, jotka kapealla väyläosuudella keikauttavat venettä. Kohtaamista kapeimmissa paikoissa ja mutkissa kauppalaivojen kanssa tulee välttää, laivaliikennettä voi seurata netissä, kapeat kohdat ja seurattavat VHF-kanavat on mainittu Saimaan veneilyoppaassa.

Huomaat, kuinka täällä eletään metsästä. Sitä on joka puolella, metsää kulkee rahtilaivojen kannella ja metsää ui nipuissa pitkin virtoja hinaajien koittaessa pitää niput kasassa.

Heti kanavasta kun käännyt Lappeenrantaan, ajat veneesi Kaukaan tehtaan tukkinippujen vierestä, on siinä väylä, mutta tarkkana kannattaa olla, työtä tehdään vahvoilla pikkuhinaajilla vuorotta, ja uittojen läheisyydessä saattaa joskus olla joku karkulaistukki.

Vettynyt tukki kääntyy joskus kellumaan pystyssä kuin poiju, josta näkyy hyvällä tuurilla 10cm pää pinnalla. Keulatähystäjälle löytyy siis tehtäviä uittojen lähellä.

Veneilijän kannattaa tarkistaa, missä juuri tänä kesänä on Saimaan höyrylaivaregatta, Saimaan ainutlaatuiset vanhojen ja kunnostettujen höyryjen kokoontumisajot. Siellä on hulinaa ja nostalgiaa, koivuhalon tuoksua. Höyrylaivaregatan paikan kun tiedät, voit ennakkoon nähdä höyryjä kulussa kohti juhlapaikkaa, tai juhlien jälkeen nähdä niitä palaamassa kotilaitureihinsa.

Toinen tunnettu regatta on oopperaregatta, purjeveneiden kisat Savonlinnassa yleensä heinäkuussa. Silloin, ja muutoinkin oopperajuhlien aikaan Savonlinnan vierasvenesatamissa vapaita paikkoja on vähän, mutta aina joku paikka löytyy. Tietyt laiturit täyttyvät jo muutamaa viikkoa oopperanäytösten alkua aiemmin, oopperajuhlien työntekijöissäkin on veneilijöitä ja he majailevat mielellään jo harjoituskaudella veneessä.

Sitten on tietysti Sulkavan soutu, soutajia näkee jo ennen kisaa harjoittelemassa. Soutajille kannattaa antaa tilaa, olivat he kisassa tai lepotauolla, joskus näkee ajattelemattoman moottorijahtikuskin hurauttavan liian läheltä, ja soutajat joutuvat nopeasti kääntämään kanottinsa aaltoja kohti, ettei pitkä kilpavene kaatuisi.

Ja kun muualla maailmassa mainostetaan eksoottisena sitä, että saat viettää lomasi saarella, jossa ei ole ketään muita, ainakin jos maksat sitä ja tätä - Saimaalla löytyy kesän ruuhkaviikkoinakin sinulle pääväylien ulkopuolelta saari retkisatamalla, jossa tuskin muita veneilijöitä on.

Saimaa – purjehtijan paratiisi

Tai veneilijän kätketty helmi.

Paljastan sen tässä nyt, että sellaista rauhaa, erämaata, saaristoa, laguuneja, rantojen puhtautta, luonnon herkkuja marjoineen, kaloineen ja sienineen, ei löydy mistään muualta. Minun mielestä. En ole kyllä käynyt Karibialla enkä Tyynellä merellä. Mutta lapsuudesta asti Saimaalla pyörineenä oli sydäntä lämmittävää kuulla pallonkiertäjäkipparilta, että missään muualla maailmassa ei ole näin upeita laguuneja ja luonnonkauniita paikkoja. Ei missään, ei siis edes Karibialla tai Tyynenmeren saarilla. 

Saimaa voittaa kaikki muut paikat. Miksi siis mennä merta edemmäksi? Tai mikseivät merta sahaavat purjehtijat tule Saimaalle? Saimaalle pääsee helposti: vuokraamalla veneen paikan päältä, purjehtimalla omalla veneellä Saimaan kanavan kautta ylös tai lastaamalla venhonsa kuljetusauton kyytiin.

On olemassa karkeasti kaksi lomapurjehtijaryhmää, Saimaalla leppoisasti seilaavat purret ja Saaristomerellä kryssailevat botskit. Jälkimmäistä ryhmää en tässä käsittele muuten kuin toteamalla, että botskien kippareilla monesti on Saimaapurjehduksesta ennakkokäsityksinä ensisijaisesti, että se on pieni hankalasti purjehdittava lätäkkö ja toiseksi, että ei siellä edes tuule. 

Tuulee sielläkin, silloin kun päättää tuulla, puuskaisesti, mutta aallokon nostoon, no, puoli metriä terävää aaltoa voi nousta, suurilla selillä enemmän. Eli maininki ei keikuta, mutta tuuli voi purjevenettä kallistaa, jos sattuu saarten välistä kunnon puhuri tulemaan. 

Saimaalla seilaavista pursista minulla on elämäni mittainen seuranta, sekä  laiturinnokasta että veneestä käsin. Ja niitä pursia on joka lähtöön. Itse kyhättyjä lauttoja omalla moottorilla tai hinattaviksi, pieniä ja suuria matkamoottoreita, höyrylaivoja, pikkuhinaajia, luontobongareiden sähkövenhoja, kanootteja, nostokölisiä pikkupurkkareita, hiekkarantaan ajettavia laivoja, joiden laskusiltaa voisi autolla ajaa, saunalauttoja ja saunalaivoja, mitä tahansa kelluvaa. 

Saimaan pinta-ala on 4460km2, ei siis mikään pieni lätäkkö, rantaviivaa Saimaalla on 14850km, saaria 13710. Vertailun vuoksi, esimerkiksi Saaristomeren kansallispuiston pinta-ala on 500km2, Pihlajaveden (osa Saimaan vesistöä) pinta-ala on 713km2. Saaristokryssailijat voivat kuitenkin halutessaan purjehtia koko rannikolla, Suomen (meri)rannikon pituus on 1100km ja rantaviivaksi muokattuna 46000km, saaria siellä 73000. Mutta voivat saimaaseilaajatkin purjehtia kanavan kautta Suomenlahdelle ja koko rannikolle. Ja Saimaa on osa Vuoksen vesistöä, jota pitkin on vesiväylät Nurmekseen ja Iisalmeen asti.

Kuinka suurella veneellä Saimaalla pääsee? Me olemme purjehtineet neljä kesää Saimaalla veneellä, jonka syväys on 2m, korkeus 18m. Tai mielellään yli, jottei VHF-antenni mene (taas) vinoon. Saimaalla voi kulkea syväväylää (syvyys vähintään 4,2m) pitkin tai sukkuloida muita lukemattomia reittejä, merkittyjä tai merkkaamattomia (omalla vastuulla ja tarkkuudella). Lappeenranta on eteläisen Saimaan napa, sieltä löytyy kattavasti tietoa veneilystä, Puumalaa ei voi ohittaa, ja Savonlinnasta saa mukavasti tietoa koko Saimaan alueelle.

Saimaalla on ihan yhtä hyvä todennäköisyys saada pohjakosketus väylän ulkopuolella kuin rannikollakin. Kiviä päivitetään sitä mukaa kun niitä löytyy. Tai ilmoitetaan. Ja paljon on päivitetty; voin todeta, että se lapsena ulkoa oppimani nuotanvetokivikin, väylän ulkopuolella, jossakin Orivedellä, on merkitty jo karttoihin. Hienoon Heinäveden kanavaan tai muihin matalan alikulun paikkoihin voi mennä, jos maston ottaa pois, tai jos käyttää Saimaalla usein nähtävää takilaratkaisua, jossa maston saa kätevästi kaadettua siltojen alikulkuja varten.

Me emme ole tällä veneellä ottaneet mastoa pois. Olemme kuitenkin päässeet Astuvansalmen kalliomaalauksille, Leppävirralle kylpylään, Orivedelle Rääkkylään ja Liperiin, Linnansaaren kansallispuistoon, Tynkkylänlomaniemeen Pihlajavedelle, Savonlinnan Casinolle kylpemään ja Törninpyörään, josta voi kävellä Olavinlinnaan oopperaan, Lappeenrannan Rauhan ihanaan rantaravintolaan ja kylpylään, lukuisiin upeisiin luonnonsatamiin laguunilla tai lammella tai hiekalla tai kivillä tai kallioilla varustettuina. Jolla kannattaa pitää perässä kellumassa käyttövalmiina, jos syväys ei riitä "keula kiinni puuhun" tai "keula rannalle" -rantautumisiin.

Joten kyse onkin siitä, uskaltaako irrottautua totutusta lomareitistä ja lähteä tänä kesänä uusille vesille. Paistamaan räiskäleitä sataman grillikodassa lasten pulikoidessa matalassa hiekkarannassa, puhtaassa uintilämpimässä vedessä. Kiipeämään korkealle jäkäläkalliolle, josta näkee läpi salmien ja yli saarten. Etsimään norppaa luodoilta ja järvenseliltä.

Kuuntelemaan hiljaisuutta peilityynessä illassa, kun ei lehtikään liikahda eikä hyttynen inise. Vain kala polskahtaa. Puhtaan luonnon meditaatiosta nauttien, aineetonta rikkautta keräten, tarjolla vain Saimaalla.

Hyönteisten häät Puumalan sillan alla

Kaunis kesäkuun ilta päättyi, leikit oli leikitty ja Puumalan satamaan tutustuttu, pakolliset ruokatäydennykset hankittu. Sillan kahvioon vievän hissin juurella kolmivuotias poikani keskusteli ankan kanssa. Kaikki sorsankokoiset vesilinnut olivat kolmivuotiaalle ankkoja.

Vielä kävelimme sillan alle aallonmurtajaa, katsoimme Puumalan virrasta onkimiesten ämpäreihin nousseita ahvenia. Päivä oli ollut lämmin, mutta ei helteinen. Yötä ei vaan tahtonut tulla. ilma ei viilentynyt, aurinko ei laskenut. Pilvet häipyivät. Juhannukseen taisi olla noin viikko aikaa. 

Söimme iltapalan kannella, katselimme hiljentyvää satamaa, viimeiset saunojat palasivat veneisiinsä, onkimiehet lähtivät kalojaan paistelemaan. Silloin tällöin sillalta huristi moottoripyörä tai rekka, ja niiden ääni jylisi satamassa. Muuten oli hiljaista. Tyyntyi. Puolesta solmusta solmuun kulkeva Puumalan virta tyyntyi täysin. Kuu paistoi, aurinko paistoi. Kukaan ei osannut mennä nukkumaan, kun yötä ei tullut. Leikkasin pojalta hiustupsuja, vähän vain leikkasin, mutta vähäiset hiukset levisivät tyyneen veteen ja hitaasti ajelehtivat alas virtaa.

Sitten tulivat tukkilautat, kaksin kappalein. Kuu paistoi niiden takana. Kello oli kymmenen illalla. Mahtuvatkohan ne punaisen ja vihreän kepin välistä? Mutta mitä tuossa veneen vieressä on, onko siinäkin hiuksia, miten ne vastavirtaan leviävät?

Ja kun katsoin, hiukset olivatkin alkaneet leijailla, nousta, ne levisivät, ilma oli sakeanaan niitä, oikeastaan, niitä oli kaikkialla. Ei, eivät ne ole hiuksia. Pojat olivat jo menneet kannen alle, mutta hain heidät takaisin katsomaan tai ehkä pysytään sittenkin kannen alla, sillä tapahtumassa oli jotakin ainutkertaista. 

Nämä ovatkin hyönteisiä, joitakin siivekäitä, jotka lentävät yhtäkkiä kaikkialla, niitä nousee joka puolelta. Ne peittävät auringon ja maiseman, niitä lentää kannelle ja eksyy jostakin aukosta sisällekin, toiset tippuvat kuolleina kannelle toiset veteen, siipien kuhina ja kahina täyttää ilman.

Virran molemmilla puolilla siivekkäät nousivat rannan yläpuolelle sankkoina kuhisevina pilvinä. Ne tulivat sataman veneiden luo tanssimaan morsiuslentoaan. Veneilijät sulkivat luukut ja ikkunat ja pysyivät sisällä. Kaikki vain tuijottivat. Nämä lentävät pienet siivekkäät vain äkkiä ilmestyivät.

Ja sitten niitä oli vedessä, aivan tyynen vedenpinnan yläpuolella ne tanssivat ja suorittivat rituaalejaan.

Täysi lentokuhina kesti jonkun aikaa, ajan taju hävisi meiltä katsojilta täysin. En ollut koskaan muualla nähnyt ja kokenut vastaavaa hyönteismassan häätanssia.

Mutta vähitellen ilma kirkastui hyönteisistä, maisemaa alkoi  jo erottaa, muutamia vielä pörisi kannella. Sitten hyönteiset hävisivät, yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin. Luukut raotettiin ja hyönteisverkot viritettiin ikkunoihin ja luukkuihin yöksi. Kuuma kesäyö, kesän ensimmäinen sellainen, oli tulossa.

Aamulla purjeissa ja kannella näkyi muutamia henkensä kaupalla morsiustanssiaan lentäneitä siivekkäitä.
Tuuli virisi, laivat kulkivat, autot ajoivat sillalla, me irrotimme köydet ja jatkoimme Saimaata ylöspäin.

Vauvapurjehdusta

Purjehdus vauvan kanssa Saimaan kesässä on mutkatonta. 

Koska vauva kuitenkin sekoittaa perheen kellon, valoisat yöt voi käyttää vauvan valvottaessa luonnosta nauttimiseen. 

Vene ankkuriin suojaisaan poukamaan ja riippumatto ja hyvät viltit kannelle. Sekä vauva että vanhemmat voivat paremmin, kun voi yöllä vaihtaa maisemaa punkasta riippumattoon. Sitten voimia keräämään ja tassuhoitoa kokeilemaan.

Kaikki kantolaitteet ovat vauvapurjehduksella hyödyllisiä. Kantoliina, kantoreppu ja mitä muita näitä nyt onkaan. Kaksi vapaata kättä on tarpeen, kaikissa toimissa purjeveneessä. Vaunujen kantokopan ripustimme niin, että pääpuoli keinui sentin pari mukavasti ilmassa ja jalkopää oli tukevasti kannella. Siinä vauva viihtyi.

Pumpputermoksen nimeen vannon myös vauvapurjehduksella. Saatavilla on aina kuumaa tai lämmintä vettä, miten haluaa, kaikenlaisiin pesu- ja puhdistustilanteisiin, sosepurkkien lämmittämiseen ja vellien tekoon. 

Satamassa kun vauvan kanssa menee kyselemään saunasta, niin jos muuten saunavuorot ovat jo täynnä, useimmiten vauvalle perheineen järjestyy pesuvuoro. Eräs ystävällinen vanhempi pariskunta tuli hymyillen minulle täydessä Saimaan saarisatamassa kertomaan, että he ovat saunoneet eilenkin, ja antoivat vuoronsa meille. 

Ja voihan sitä vaikka kylpeä ämpärissä, vauvan ollessa kyseessä.