Mitä matkapurjehdus meille tarkoittaa?

Harrastamme matkapurjehdusta, ja tämä harrastus syrjäyttää jopa puutarhanhoidon minulla, viulunsoittoa se ei estä. Vene on toinen kotimme. Käytämme vapaa-aikamme ensisijaisesti veneessä. 

Veneemme on Colin Archer, tehty koviin olosuhteisiin. Minusta kippari on hyvin varustellut veneemme, jos jätetään purjehdustekniset yksityiskohdat, niin näin perhenäkökulmasta asumme hyvin veneessä; voimme käyttää suihkua, jääkaappia, katsoa telkkaria, ladata pädejä ja kännyköitä – kuten kotona. Lapsena vietin kesät mökillä saaressa, jossa juomavesi kannettiin jostakin, pesuvesi pumpattiin järvestä, öljylamppu valaisi, puhelut hoidettiin soutumatkan päässä maatalon työhuoneessa - kunnes tuli iso matkapuhelin. Joten tällä kokemuksella veneessä on minusta erinomaiset mukavuudet. Veneessämme on kaikki tarvittavat hätävarusteet, lisäksi matkapurjehdusta helpottavia varusteita kuten autopilotti eli veneen suunnan pitävä ohjain. 

Veneemme liikkuu säiden ja olosuhteiden mukaan. Olosuhteiksi lasketaan tässä myös perhemiehistön hyvinvointi. Purjehdimme joskus päivän matkoja, joskus useamman vuorokauden pysähtymättä, jotta pääsemme eteenpäin. Matkanopeus on 6 solmua eli noin 11 km/h.

Reittivalinta tehdään lähtöpäivänä, reitti ja lähtöaika valitaan sään mukaan. Itämerellä länsituulet vallitsevat, eikä vastatuuleen voi purjehtia. Seuraamme kansainvälisiä merisääpalveluita. Sääennusteet merelle ovat nykyään tarkkoja ja melko luotettavia, usein tuulten nopeus meidän kokemuksen mukaan kuitenkin ilmoitetaan hieman alakanttiin. Millään muulla säätilalla ei yleensä ole merkitystä kuin tuulen suunnalla ja voimakkuudella. Englannin kanaalissa ja muualla Atlantin rannikoilla vuoroveden virtausvoimakkuus ja -suunta vaikuttavat matkantekoon.

Kerran odotimme Lappeenrannassa 5 vrk lähtöä veneessä, kunnes päätimme mennä Saimaan kanavaan – kuitenkin Viipurinlahdella keli oli vielä edelleen kova, tuuli oli tyyntynyt myrskystä navakaksi, mutta myrskyn mainingit velloivat vielä Suomenlahdelta meitä vasten ikävästi ja voimia vieden.

Tarvitsemme pitkän ylityksen tai kovan merenkäynnin jälkeen lepoaikaa satamassa, jotta saamme kerättyä taas voimia, syötyä ja nukuttua kunnolla. Satamassa ollaan päivästä viikkoon. Samalla lasten kanssa on mahdollisuus tutustua uuteen ympäristöön, ehkä uusi kieli ja kulttuuri, uusi geologia ja kasvisto, uudet linnut ja kalat. Joka satamassa toistuu rutiinit: ympäristön tutkiminen, puistoja, museoita, nähtävyyksiä, ruokakaupassa asiointi ja mahdollisesti veneen huoltoa. Potkulautailemme, uimme tai jalkapalloilemme, ongimme. Lisäksi saatamme tutustua naapuriveneisiin, joista voi hyvällä onnella löytyä samanikäisiä leikkikavereita joiden kanssa leikitään kielimuurista huolimatta meidän ja heidän veneessä.

Merellä, kun vene kulkee eteenpäin, aikuiset hoitavat vahtivuorot nonstop, lapset pitävät kiinni päivärytmistään hammaspesuineen ja aamupaloineen. Leikkivät, katsovat elokuvaa, auttavat päivittäisissä töissä (siivous, ruoanlaitto, tavaroiden pitäminen järjestyksessä), auttavat kansitöissä (tähystys, sään tutkiminen, köysityöt, ohjaaminen, purjeiden nosto). Ja merellä olo, se on parasta purjehduksessa lastenkin mielestä!

”Matkapurjehdus elämäntapana” -facebook-sivuja saatan purjehduskaudella päivittää ahkerammin kuin tätä blogia, kuka tietää, en mene lupaamaan mitään.

Miksi purjehdimme Saimaalla?

Miksi olen näin paljon kirjoittanut Saimaasta?

Jääkauden jälkiä.

Hiljaisuutta syvempi lampi.

Koska olen viettänyt syntymästäni saakka kesiä Saimaalla. Koska Saimaalla on ihanaa. Koska mieheni mukaan missään muualla maailmassa ei ole niin hienoja paikkoja kuin Saimaalla - hän toteaa tämän pallonympäripurjehtijan kokemuksella. On siis ensin purjehdittava muualle, jotta osaa arvostaa oman maan huippukohdetta.

Lappeenrannan kasinonranta.

Paljon on vielä kertomatta. Hehkutan saimaannorpan kotivesiä, koska lapsiperhearki on siellä niin helppoa, tämän totean viiden Saimaa-perhepurjehduskauden jälkeen viimeisen kymmenen vuoden ajanjaksolla. Ja koska Saimaan hienouksista ei ole purjehtijapiireissä juuri hehkutettu. Eikä markkinoitu, ainakaan silmiini ei ole osunut "Kierrä Saimaan kylpylät purjehtien" -tapahtumaa, tai ulkomaisia purjehtijoita kokoavaa "Jääkauden jäljillä, matkapurjehdusseikkailu Saimaalla" savukalailtoineen ja haitaritansseineen. Matkapurjehtijoiden on mentävä Itämerelle, jos haluaa osallistua purjehdustapahtumiin. Jos nyt tästä innostuneena matkapurjehdustapahtuman Saimaalla sitten järjestät - tai olet jo tehnyt, kerro heti siitä minullekin, niin laitan sanan kiertämään.

Vauvaperheen sisustus purjeveneessä. 

Meriaiheitakin on tulossa, mutta ei Saimaa niille häviä. Saatpa itse verrata. Purjehduskausi alkaa, päivityksiä tulee jos on tullakseen, riippuu säästä ja olosuhteista.

Helteisen yön unta odotellessa.

Seuraatko jo blogini facebook-sivua? Klikkaa itsesi sinne, niin saatat saada lyhyitä päivityksiä myös purjehduskaudelta.

Pakollinen kissakuva - eräästä vierasvenesatamasta.

Purjeveneellä Saimaan kanavaan

Erinomainen lähtöpaikka on Kotkan Sapokka. Meillä on vain hyviä kokemuksia Sapokanlahden vierasvenesatamasta, meitä neuvottiin satamatoimistossa aikoinaan ensikertalaisina Saimaan kanavaan menijöinä ja lisäksi saimme sieltä tärkeisiin kanavadokumentteihin oikeaksi todistetut kopiot - siihen aikaan sellaisia vaadittiin. Sillä aikaa kun kippari huoltaa venettä, gasti voi lasten kanssa nauttia Sapokan vesipuistosta. Ja kesäkuussa paikka hurmaa kukillaan ja vesiaiheillaan. Viereisessä Maretariumissa voi ihastella Itämeren kaloja ja syödä hyvän lounaan.

Sapokka on myös hyvä paikka miehistön täydennykseen tai vaihtoon. Helsingistä kulkee sopivasti busseja. Ainoa miinus tulee siitä, ettei veneilijöille ole ruokakauppaa ihan satamassa, kävelyetäisyydellä tosin, mutta kuntoiluksi menee lastenrattailla ja muutenkin. Taksilla tulimme sitten satamaan kaikkien ruokakassien kanssa. Niin kuin olisi pitempikin ylitys edessä. Ja onhan se, kaksi päivää kannattaa kanavareissuun varata.

Kanavan ohjeet huviveneille kannattaa tarkistaa hyvissä ajoin Liikenneviraston sivuilta. Tämä blogi ei ole virallinen Saimaan kanavan ohje, tämän tekstin vinkit ovat yksittäisen huviveneilijän kokemuksia. Tarkista siis kaikki virallisilta päivitetyiltä sivustoilta, ja vielä kerran juuri ennen lähtöä. Koskaan ei tiedä, jos jotakin muuttuu. 

Kaikkia vaadittavia papereita kannattaa minusta olla vähintään se vaadittu lukumäärä. Mieluummin tuplasti - ja paluumatkalle myös, jos vaikka kaatuu kahvia papereiden päälle, niin alimmat säilyvät käyttökelpoisina, tai jos samana kesänä tulet takaisin merelle niin ei tarvitse kopiointia etsiä loman aikana. Kanavassa ei varmaankaan ole kivaa venäläisvirkailijoille selitellä, miksi ei ole sitä tai tätä todistuskopioa. Joskus niitä ei tarvitse, joskus kysellään vaikka mitä. Joskus on myös vaadittu ilmoitus etukäteen kanavaan menosta, tällä hetkellä sitä ei tarvitse tehdä. 

Jos haluaa päästä helpolla, meidän kokemuksen mukaan kaikenlainen visiitti Viipurissa, vaikka se siinä reitin varrella näkyykin, tai Pietarissa tai missä tahansa muualla kannattaa unohtaa, silloin kyse on kuitenkin matkustamisesta Venäjälle, ja mitä siihen tulee, kaikki on mahdollista, tai hyvin valmisteltunakin mahdotonta, mutta se on kokonaan toinen aihe. Kanavaan vain ja menoksi, se on helppoa. Erikseen sitten retket Venäjän satamiin viisumeiden kanssa.

Kanavassa on toisaalta pitkiä joki- tai järviosuuksia, toisaalta sulkuja sulkujen perään. Lisäksi Viipurinlahti voi tuntua pitkältä kuin nälkävuosi. Reitin mailien tarkistaminen ja polttoaineen riittävyyden laskeminen kuuluu valmistautumiseen. Koneella pitää ajaa pitkät matkat, dieseliä tai bensaa varakanisterein vaikka mukaan, jos siltä tuntuu.

Myös juotavaa mukaan ja nopeaa syötävää. Kokeneet eteläkarjalaiset kanavamenijät tekevät joka kerta eväät valmiiksi. Koko miehistölle, kahdeksi päiväksi. Koska voi tulla tilanne, että venettäsi kuulutetaan sululta toiselle yhteen pötköön rahtilaivojen aikataulun vuoksi, etkä ehdi kuin toisella kädellä leipää haukata. Tai saatat joutua odottamaan rahtilaivoja odotuslaiturissa pari kolme tuntia ennen kuin huviveneellesi annetaan lupa jatkaa. Tai sitten saat ajella yksin kaikessa rauhassa omaa tahtia ja nauttia eväitäsi sulkujen välillä.

Olemme yöpyneet Nuijamaan puolella tullilaiturissa ylöspäin mennessä, koska liian väsyneinä kanavamanöövereiden teko ei kannata - ja alaspäin mennessä olemme yöpyneet viimeisen sulun laiturissa, johtuen siitä, ettei Viipurinlahdella saa navigoida yöllä. Jälleen kerran, tarkista liikenneohjeet mm. Viipurinlahden osalta, todennäköisesti kannattaa yöpyä merelle mentäessä viimeisellä sululla, jottei tule ongelmia.

Kaikkeen kannattaa varautua, aikataulu ei ole aina veneesi vauhdista kiinni, vaan myös muusta liikenteestä. Olemme kyselleet soittamalla kanavan Mälkiän kaukokäyttökeskukseen, minkälainen liikennetilanne suunnitelmamme mukaisina päivinä on kanavassa, samalla ilmoittaneet tulostamme, vaikkei ilmoitusta enää vaaditakaan. Tuntumamme on, että puhelinsoitto on jouduttanut matkaamme, kun olemme osanneet ajoittaa tulomme sopivimpaan väliin.

Kotkasta kanavan ensimmäiselle sululle on pitkä matka, me olemme lähteneet ajoissa tai yöllä. Matka-aika kannattaa laskea tarkkaan pakollisen rajatarkastuspysähdyksen kanssa, huomioiden sen, että Viipurinlahdella saa vain päiväsaikaan navigoida. Matkan voi katkaista yhdellä itäisen Suomenlahden vierasvene- tai retkisatamalla. Kohteeksi sopii esimerkiksi Ulko-Tammio, kuitenkin on muistettava, että rajatarkastuspisteet ovat Santiossa tai Haapasaaressa, niiden kautta siis on siirryttävä Viipurinlahdelle. Jälleen, Liikenneviraston sivuilla ja Saimaan kanavan veneliikenneohjeissa on ajankohtaiset tiedot tullauksista ja passikontrolleista.

Viipurinlahdella tulee ajaa tarkkaan ohjeiden mukaista väylää. Seurasimme kerran VHF-keskustelua, jossa koitettiin ensin ystävällisesti tiedustella huviveneeltä aikeita ja suuntaa, ja sitten tiukemmin, ja lopuksi käskettiin ajaa suuntaa tämä ja suoraan kohti kanavaa välittömästi. Siinä tuli itsekin tarkistettua veneemme kurssia, ettei tarvitsisi käydä keskusteluja.

Nyt olemme kulkeneet kanavaa jo riittävän monta kertaa, ettei ihan kovasti tule yllätyksiä eteen. Edelleen meitä kuitenkin ihmetyttää ohje, jossa huviveneitä suositellaan kiinnittymään kelluvaan pollariin, siis keula- ja peräköysi samaan pollariin keskelle veneen kylkeä. Kelluvia pollareita ei ole huvivenekoon mukaan aikoinaan laitettu. Kelluva pollari helpottaa köysimiehen työtä, ei tarvitse kuin kerran osua kiinnitysköydellä pollariin ja sillä pääsee hissillä loppuun asti. Tikaspollareissa tulee jännitystä, kun on joka nousumetrillä saatava köysi uudestaan ylemmäs kiinni.

Kelluva pollari

Tikaspollarit

No, meidän pitkäkölinen pullukkavene ei tykännyt tuosta keskelle kylkeä kiinnityksestä, siis yhden pisteen kiinnityksestä. Alkoi keikkumaan ees taas niin, että piti keulapotkurilla koittaa pitää vene paikallaan. Se oli vika kerta sitä kiinnityslajia kanavassa.

Eli keulasta yksi köysi ja perästä toinen. Varman päälle. Ja vähän ilmaa laitaan, etteivät fendarit hajoa. Meillä yksi kansipoika työnsi venettä irti laidasta, toinen heitti keulaköyttä seuraavaan kerrokseen ja kippari hoiti peräköyden kelluvalla pollarilla ja oli valmiina keulapotkurin kanssa. Apumiehistöä olemme saaneet kun lapset olivat pieniä, lisämiehistö on silloin todella ollut tarpeen. Viimeisin kanavareissu onnistui jo vain perheen voimin, kiitos dvd:n ja ipadin lastenvahtikyvyille.

Virtaukset voivat olla kovia. Keulapotkuria voi joutua huudattamaan. Tänne ei olla kesäpäivää tultu viettämään. Nämä hissit menevät nopeasti ylös ja alas.

Tätä tapaa yhdellä kiinnityspisteellä käytimme vain kerran.

Kun sitten saavut kanava-alueelle, ajo on mukavaa, aallokko jää merelle, samoin yleensä tuuli, ajelet siis keskellä metsää. Virkailijat ovat ystävällisiä, asiat hoituvat reippaasti. Joillakin suluilla on yleisöäkin seuraamassa sulutusta. 

Sulku toisensa jälkeen nouset kohti Saimaata, sulkujen kosteat seinät, pimeys sulun pohjalla ja porttien ulinat ja kitinät luovat poikiemme mielestä aavemaisen tunnelman, joka vaihtuu pääskysten lentoon ja ruusujen tuoksuun, kun olet noussut ylös ja siirryt eteenpäin.

Yli 12 metrin suluissa seinien korkeus voi hirvittää. Veneemme masto ulottuu 18 metriin, eikä siitä paljoa jäänyt maan päälle. Vesi kuohuu kuin koskessa, virtaukset alkavat välittömästi, kun portit sulkeutuvat. Kun kanava on takana, olo on hyvä. Helposti meni, ja vihdoin Saimaalla! Sitten vain Lappeenrannan suihkulähteen ohitse Kasinonrannan vierasvenesatamaan Kylpylän juurelle, josta voit kävellä torille mansikoita maistelemaan.

Makeaa vettä ja tukkilauttoja - Saimaa

Kun saavut kanavasta Saimaalle, merivesihanasta alkaakin pumputa raikasta makeaa vettä - kyllä sillä kelpaa kahvin keittää ja hampaat pestä. Veneesi pohjaan ei enää kiinnity merirokkoa eikä partamaisia leviä eikä oikeastaan yhtään mitään, jos kalanmätiä ei lasketa lukuun. Tai oikeastaan meidän kalanmädit oli kumiveneen pohjassa, mutta eipä sukellettu silloin katsomaan kuinka paljon sitä olisi löytynyt kölistä.

Eilisen maininkeja ei ole, tuulen suunnan voi oikein mainiosti lukea veden pinnasta. Silti aallokkoa löytyy suurilta seliltä.

Suuret konttialukset ja risteilijät puuttuvat, mutta kyllä Saimaalla risteilee kaikenlaista. Kaikkia vesivälineitä ja veneitä, kalastajia, nuotanvetäjiä, suoraa linjaa kaahaavia pikaveneitä, melojia ja soutelijoita, höyryjä ja purjeita.

Rahtialukset syväväylillä, ne nostavat täydessä lastissa pari suurta aaltoa, jotka kapealla väyläosuudella keikauttavat venettä. Kohtaamista kapeimmissa paikoissa ja mutkissa kauppalaivojen kanssa tulee välttää, laivaliikennettä voi seurata netissä, kapeat kohdat ja seurattavat VHF-kanavat on mainittu Saimaan veneilyoppaassa.

Huomaat, kuinka täällä eletään metsästä. Sitä on joka puolella, metsää kulkee rahtilaivojen kannella ja metsää ui nipuissa pitkin virtoja hinaajien koittaessa pitää niput kasassa.

Heti kanavasta kun käännyt Lappeenrantaan, ajat veneesi Kaukaan tehtaan tukkinippujen vierestä, on siinä väylä, mutta tarkkana kannattaa olla, työtä tehdään vahvoilla pikkuhinaajilla vuorotta, ja uittojen läheisyydessä saattaa joskus olla joku karkulaistukki.

Vettynyt tukki kääntyy joskus kellumaan pystyssä kuin poiju, josta näkyy hyvällä tuurilla 10cm pää pinnalla. Keulatähystäjälle löytyy siis tehtäviä uittojen lähellä.

Veneilijän kannattaa tarkistaa, missä juuri tänä kesänä on Saimaan höyrylaivaregatta, Saimaan ainutlaatuiset vanhojen ja kunnostettujen höyryjen kokoontumisajot. Siellä on hulinaa ja nostalgiaa, koivuhalon tuoksua. Höyrylaivaregatan paikan kun tiedät, voit ennakkoon nähdä höyryjä kulussa kohti juhlapaikkaa, tai juhlien jälkeen nähdä niitä palaamassa kotilaitureihinsa.

Toinen tunnettu regatta on oopperaregatta, purjeveneiden kisat Savonlinnassa yleensä heinäkuussa. Silloin, ja muutoinkin oopperajuhlien aikaan Savonlinnan vierasvenesatamissa vapaita paikkoja on vähän, mutta aina joku paikka löytyy. Tietyt laiturit täyttyvät jo muutamaa viikkoa oopperanäytösten alkua aiemmin, oopperajuhlien työntekijöissäkin on veneilijöitä ja he majailevat mielellään jo harjoituskaudella veneessä.

Sitten on tietysti Sulkavan soutu, soutajia näkee jo ennen kisaa harjoittelemassa. Soutajille kannattaa antaa tilaa, olivat he kisassa tai lepotauolla, joskus näkee ajattelemattoman moottorijahtikuskin hurauttavan liian läheltä, ja soutajat joutuvat nopeasti kääntämään kanottinsa aaltoja kohti, ettei pitkä kilpavene kaatuisi.

Ja kun muualla maailmassa mainostetaan eksoottisena sitä, että saat viettää lomasi saarella, jossa ei ole ketään muita, ainakin jos maksat sitä ja tätä - Saimaalla löytyy kesän ruuhkaviikkoinakin sinulle pääväylien ulkopuolelta saari retkisatamalla, jossa tuskin muita veneilijöitä on.