Jokaisen matka on ainutlaatuinen

Ei ole samanlaisia purjehduksia eikä kahta samanlaista matkaa. Kaikkialla on joku jo käynyt, jokainen ravintola ja kadunkulma kuvattu, katusoittajat videoitu, ’minätälläkuuluisallanähtävyydellä’-kuvat otettu. Miksi kuitenkin haluamme seurata muiden matkoja, katsoa uusia kuvia samoista kohteista, lukea jälleen kuinka ihanaa oli sillä kuuluisalla aukiolla auringon laskiessa?

Purjehtija kuvasi sadekuuron sademetsäsaarella.

Kertojan ja kuvaajan vaihtuessa näkökulma vaihtuu, tunnelma muuttuu. Aika jättää jälkensä paitsi kohteeseen myös kuvaukseen, juuri tänään käytetään tietynsävyistä filtteriä ja kakskymppinen matkaaja muokkaa kuvaa kuin puhekieltään erottuakseen viiskymppisistä reissaajista. Siksi jokainen matkakertomus on erilainen.

Matkailija kuvasi trooppisen hibiskuksen.

Matkapurjehduksella sää vaikuttaa kenties kaikkein eniten kertomuksen sävyyn, filttereitä ei kuviin välttämättä tarvitse lisätä, kun jokainen auringonlasku on kuitenkin erisävyinen, kuun värjäämät aallot erilaiset jokaikinen yö. Karibiakin on erilainen kullekin veneelle, vaikka sama palmuranta pysyy suosikkikuvien taustana. Muutenhan maakravut eivät uskoisi purjehtijan käyneen Länsi-Intian saarilla, Pienillä-Antilleilla tai miksi Karibian saaristoa kutsutaankaan. Purjehdus tropiikissa on kuitenkin paljon muuta kuin palmuja ja korallihiekkaa. 

Matkapurjehtija kuvasi korallikiven korallihiekalla.

Puhtaan rauhallisen palmurannan löytäminen voi olla vaikeaa, näille rannoille matkustaa muitakin kuin juuri minä ja sinä, suuria kaupunginkokoisia laivoja pysäköi lähelle ja väki purkautuu sieltä yhteysveneillä rannoille päiviksi. Taloja ja vuosittaisten myrskyjen tai hurrikaanien riepottamia tönöjä on rannoilla ja laitamilla, resorttien työntekijät kiillottavat hohtavaa yksityisrantaansa harjalla joka aamu, turisteille syötettyjä jättisimpukoiden kuoria lojuu röykkiöinä veden alla hurrikaanin riepottelemina ja rannan laitamilla kasattuina, pientä muoviroskaa, grillausjätettä sekä sargassoa saattaa löytyä paratiisirannaltakin juuri silloin kun sinne matkaaja saapuu kameroineen. 

Trooppinen Karibianmeren ranta.

Loistoveneiden henkilökunta järjestää köydet ja putsaa lentokalat ja linnunkakat hohtavalta kannelta. Näille suurille jahdeille asiakkaat tulevat juhlimaan hääpäiväänsä tai pyöreitä vuosiaan, tai joku kovasti töitä painanut saapuu muutaman päivän lomallaan lepäämään ennen uurastuksen jatkumista. Vieressä kalastaja tulee tarjoamaan sukeltamaansa hummeria tai seivästämäänsä barracudaa, jos vaikka saisi sen myytyä hyvällä hinnalla, niin saisi maksettua kaasupullon perheelle ja lapselle uudet housut. Ristiriita hyvinvoivien ja vähävaraisten välillä on niin selvä, että hyvinvoivien loistojahtityöntekijöiden on neuvoteltava hinnasta, annettava osuutensa paikallisyhteisölle. 

Veneen kannelta kuvattu fregattilintuja.

Aamuinen ankkurimaisema vaihtuu vaikka ankkuri pitäisikin, veneet ympärillä lähtevät ja saapuvat, kevään karnevaali pukee rannat väreihin, jouluna ledivalot kiemurtelevat palmuissa. Paikallisiksi muuttuneet entiset valtameripurjehtijat kuuntelevat ensin lahden purjehtijayhteisön aamuradion, sitten hakevat jollalla rannan puodeista leivän, pullon voiteluöljyä ja vesikanisterin. Loppupäiväksi he sulkeutuvat aurinkokatoksensa ja kuomujensa suojiin työskentelemään loputtomissa huoltotöissään ja kirjoittamaan kommentteja purjehtijayhteisöjen keskustelupalstoille. Välillä rannalla on yhteinen peli-iltapäivä, joku pubi järjestää grillikanaillan, purjehtijat sopivat yhteisen retken ostoskeskukseen tai vuorenhuipun valloitukseen. 

Kuva yrittää kertoa kulttuuri- ja yhteiskuntaeroista.

Vuokraveneet tulevat viikko-ohjelmansa mukaisesti illalla ennen auringonlaskua vauhdilla ankkuri puoliksi vedessä, ajavat veneiden välistä eturiviin rannan lähelle ja rops, ankkuri tuohon, ja hyvin pian jo korkki poksahtaa, selfiet lauotaan yhteishurrauksin, hypyin, selfiehymyin ja tekstein ’minätäälläupeassasaaressa’, ’unelmaaonuskokaa’, ’tositosihuippua’.

'Hei mulle rojaltit tästä kuvasta, oon piraattielokuvan tähti.'

Yhtenä iltana seuraan tällaista vuokravenehurmiota istuessani kannella. Nyt jo sysipimeässä kuulutetaan vhf-radiossa, että satamassa on irtipäässyt vene, sadepuuskassa kai karannut, näemme sen kannelta, samoin läheinen ruotsalaismiehistö näkee, ja ruotsalais-suomalainen pelastuspartio toimii välittömästi, kahden jollan voimin saavat irtipäässeen veneen pidettyä niin, ettei se karkaa Karibianmerelle kohti Panamaa, hälyttävät radiolla venepoikia apuun. 

Kuvattu muovittomuuskampanjaa, sonni tuli mukaan ilman kuvauslupaa.

Vuokraveneessä on täysi kansivalaistus päällä ja aloitetaan grillaus ja yhteislaulu onnellisen tietämättöminä parinsadan metrin päässä olevasta karanneesta veneestä ja sen mahdollisesta törmäysriskistä muiden ankkuripaikan veneiden kanssa.

Purjehtijan auringonlaskukuva tungoksessa.

Radiossa jenkkikorostuksella puhuvat purjehtijat toppuuttelevat hätää, että odotellaan ennen kuin kaikki laskemme kymmeniä jollia veteen, näyttää siltä, että siellä on jo joku auttamassa irtipäässyttä venettä. Olisi toki voinut vielä yksi jolla tulla mukaan, irronnut vene oli raskas pideltävä mainingeissa, aalloissa, virrassa ja tuulessa. Vihdoin päivystävä venepoika (ammattinimike, joka tarkoittaa tässä lahdessa täysin ammattimaista satamavahtia) saapuu paikalle kumijollia tehokkaammalla veneellään ja suomalais-ruotsalais-paikallinen vene-jollayhdistelmä saa hinatuksi irtipäässeen veneen hätäpoijuun.  

Matkailija yritti kuvata villiä mona-apinaa viidakossa, mutta kuvauslupa puuttui, niin apinakin pysyi piilossa.

Aikaa ei kulunut kauaa, mutta jokainen minuutti tuntui pitkältä tässä läheltäpiti-tilanteessa. Vuokravenekin ehti saapumisinnostukseltaan rauhoittua viinilasiensa ääreen ja hitaammat kappaleet soivat kaiuttimista.

Matkapurjehtijalapsi kuvasi auringonnousun tulivuoren takaa.

Matkapurjehdus voi olla joillekin onnellisten trooppisten kuvien jakamista, se voi olla yhdessäoloa ja tutustumista muihin purjehtijoihin, tai yksinäistä eloa kirjoittaen ja aikaa kuluttaen. Joillekin se on hyvän mielen jakamista ja paikallisyhteisön auttamista, toisille luonnon tutkimista ja rantojen siistimistä muovista. Jokainen löytää oman onnensa ja asiansa, joiden avulla aikaa tropiikissa viettää. 

Matkapurjehtija tuli trooppisen sateiselle rantalounaalle ja näki sarvikuonokoristeen.

Arkeen kuuluu myös muuta kuin onnellisia hetkiä, töitä, koulua, huoltoasioita, asioiden selvittelyä, siivousta, korjausta, asennusta, hikeä. Niiden rinnalla pienet hetket kohoavat loistoon. Nyt blogia viimeistellessäni illan sadekuuron jälkeen sammakot ja muut täyttävät kostean pimeyden piipityksillä, naksutuksilla ja sirityksillä. Aamulla, kun satama on hiljainen ja tuuli nousee, tee höyryää ja kannella riippumatossa nappaan tuoreen banaanin puomista roikkuvasta tertusta aamiaiseksi, silloin tuntuu hyvältä olla kaukana aikavyöhykkeiden takana.

Valitsin julkaisun kuviksi näkökulmia, joita ei ensimmäisenä tule mieleen kyseisistä kohteista. 

Katsoja saa päätellä, mitä yleensä noissa kohteissa kuvataan somessa jaettavaksi.