Alkukevään lumoa

Purjehtia voisi meilläpäin heti, kun vesi on jäistä vapaa, nykymenolla pian jo ennen talvilomakautta, mutta mielellään sitä vielä odottelee lämpöisempää tuulta ja varmuutta, ettei yöpakkasia tule. Jäisiä köysiä on hassua nostella knaapeista, kannen ja laitureiden liukkaus tuo omat vaaransa, eikä muotoonsa jäätynyttä solmua saa avattuakaan.

Alkukeväässä on haurasta kauneutta, lintujen paluu ja lehtien puhkeaminen näkyvät vesillä hienosti.

Kannen alla saimme lämpöä dieselkaminasta ja webastosta, kannen päällä piti pukeutua talvivarusteisiin ja lisäksi lapsille vielä viltit viimaa vasten, istuinlaatikkoon mukavuutta tuomaan lampaantalja ja toinenkin.

Vaikka kuulaat valoisat päivät ja kevätkylmän veden päällä väreilevä viima ovat jotain toista kuin heinäkuun hellepurjehdus, perheemme pitää erityisesti kevään ensimmäisestä purjehdusretkestä. Saimaalla teimme sellaisen hiirenkorvien puhjetessa, matkasimme laguunimaiseen Satamosaareen Suur-Saimaalla. Olimme saaren ainoat vieraat.

Rantautumisen jälkeen koittaa seikkailu, kun lasten kanssa tutustumme saareen, jokainen kivi, käpy ja polku ovat aarteita meille löytöretkeilijöille, on sellainen olo, että olemme ensimmäiset täällä talven jälkeen, mitä kaikkea meille saari nyt tarjoaa.

Kiviä riittää jokaiselle tutkittavaksi, isoja ja pieniä kiviä, vedessä ja kuivalla maalla.

Jääkauden muovaamaa laguunia ja jyrkkää harjua, ainutlaatuista luontoa, eikä tarvitse mennä Saimaata edemmäs sitä etsimään. Satamosaarta ylläpitää Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö. Saaren palvelut ovat retkeilysatamien parhaimmistoa.

No, oli saarella meidän lisäksi jokunen aikainen lintu.

Lehdettöimien puiden läpi väyliltä näkee ihan toisella tavalla maisemia, golfkentät, vielä nukkuvat mökit ja kalamajat. Aalloilla lintuparvet etsivät kotipaikkojaan, muita ei juuri liiku kuin työveneitä ja rahtilaivoja.

Väylä Suur-Saimaalta Lappeenrantaan on paikoin kapea, siinä myös kulkee säännöllinen rahtiliikenne Saimaan kanavan ja lähialueen metsäteollisuuden vuoksi. Kun raskas laiva tulee ahtaalle väylälle, siinä siirtyy paljon vettä, mikä tarkoittaa voimakkaita peräpyörteitä. On tarpeen väistää vaikka väärälle puolelle poijua, jos suinkin vettä riittää. Lisäksi keula kohti laivan aaltoja, ne heilauttavat meidänkin isomman pullukkaveneen niin, että lapset satuttavat itsensä ja joku pöydälle unohtunut muki kaatuu.

 Hieno purjehduskausi alkamassa, sen tietää esikoinenkin, kun pääsee heti alkukaudesta pinnaan kiinni.