Venekirjaston tietokirjoja

Kun viimeksi tulimme veneeltä kotiin, punnitsin matkalaukut tarkasti, sillä tyhjensin paljon kertynyttä tavaraa pois. Matkamuistoja, kuten ämpärillinen simpukoita, joista jokaisesta lapset muistivat keruupaikan ja tilanteen, joihinkin simpukoihin oli kirjoitettu jotakin leikkeihin liittyvää, kuten rotan postilaatikko. Kiviä, jotka oli vanhempien vastusteluista huolimatta salakuljetettu tai saatu veneeseen, ja joista lapset myös muistivat löytöhetken ja lisäksi niillä kivillä oli lähes jokaisella jokin tehtävä kuten siilin kännykkä tai muuta. 

Lisäksi oli kirjoja. Koska olimme poistuneet kotimaan aluevesiltä jo hyvän aikaa sitten, päätin viedä kotiin kotivesistöihin liittyvää kirjallisuutta.

Matti Hakulinen, Suursaimaa – hiekkarantojen elämää 6000 vuotta sitten, Geomatti Oy 2012. Ostin sen, kun olin soittanut viulua auringon laskun aikaan kalliomaalausten alla. Upea teos Saimaa-purjehtijoille, jotka ilta-auringon kimalluksessa istuvat keltaisen hiekkalaguunin rannalla, joille Astuvansalmen ukon edessä yöpyminen kihelmöi nahassa, joille muinaisrannan mustikkamättäät tarjoavat muutakin kuin superruokaa, joille veneily on enemmän kuin navybluen sävyisissä vaatteissa killuminen laiturilla.

Markku Jokinen & Heikki Willamo, Pohjoinen Itämeri, Otava 2006. Olen ihastunut luontokuvakirjoihin, joissa kerrotaan tietoa ja tarinaa myös. Meidän kotirannoilta tämä upea kuvateos, jonka tekstit kertovat tuokioista eri vuodenaikoina. Purjehtijoille, joiden kausi on pidempi kuin 2kk vuodessa, ja joille purjehdus kotirannoilla on muutakin kuin terassien ja festareiden etsimistä.

Viaporista Suomenlinnaksi, Liisa Eerikäinen et al., Multikustannus Oy 2006. Monitieteinen kokoomateos eri kirjoittajilta, jotka ovat paneutuneet Suomenlinnan historian vaiheisiin. Kirjassa on jo opiskeluajoista asti minua kiinnostanutta tietoa Seija Lappalaisen kattavassa artikkelissa Viaporin musiikkielämästä. Venekirjastoomme tämä kirja kuului melkein painotuoreena. Ihana purjehduskohde tuo Suomenlinna pääkaupunkilaiselle silloin, kun esimerkiksi pienen lapsen kanssa ei oikein jaksa kauemmaksi mennä. Ruoho on vihreämpää jo Suomenlinnassa. Menimme naimisiin tuolla saarella purjehtijoiden ja ystävien ja sukulaisten ympäröiminä, mikä myös perustelee kirjalle paikan hyllyssämme. 

Yrjö Kaukiainen, Rantarosvojen saaristo, Itäinen Suomenlahti 1700-luvulla, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2006. Jännitystä ja kiinnostavaa historiaa, purjehtijoille, jotka koluavat saaristoamme  Helsingistä reilusti itään. Pitäkäähän luukut kiinni yöllä ja varokaa valheellisia merkkitulia yöpurjehduksella!

Melkein kotivesiltä, Gotlannin vesiltä, löytyi myös kotiin poistettavaksi seuraavat venekirjaston kirjat:

Vuorenhaltijan Sali, Kolme poikaa löytävät kulkureitin Lummelundan luolaan. Lars Olsson 1989, ensimmäinen suomenkielinen painos 2005, Godrings Tryckeri AB 2005. Tosikertomus, vaikka tätä lukee kuin Viisikkokirjaa, suosittelen kaikille luolissa seikkaileville lapsille! Ja luolassa kannattaa käydä opastetulla kierroksella koko perheen voimin.

Visbyn kujilta etsiskelin joskus kattavaa opasta Gotlannin luonnosta, ei pelkästään geologiasta tai vain linnuista, ja sitten silmäni osuivat englanninkieliseen kirjaan Outdoor Gotland, joka sopi tarkoituksiini. Gotlannissa olisi niin paljon ihasteltavaa geologisesti, ja samasta syystä saaren kasvit ovat omanlaisiaan. Tämä kirja kertoo vastaukset polttavimpiin kysymyksin fossiileista, orkideoista, linnuista ja kukista. Perhoset, linnut ja orkideat saattavat osua silmiin sopivana vuodenaikana helpommin tämän kirjan avulla. Ja ne geologiset kohteet taas nököttävät paikallaan kaikkina vuodenaikoina. Kirjassa on erinomaiset kartat, joihin on numeroitu tekstissä esiteltävät luontokohteet ja kerrottu luontopolkujen aloituspaikat. Field Guide to Outdoor Gotland, Natural History and Wildlife, Jens-Henrik Kloth and Ulf Lovén, Gotlands Fornsals förlag, 2002.

Lopuksi tähän venekirjastopäivitykseen haluan lisätä pari kirjastosta jo useasti lainaamaani kirjaa, joita ei vielä ole venekirjastossani, mutta hankintalistalle ovat päässeet.

Meret, maapallon siniset kasvot, Kaj Myrberg & Matti Leppäranta, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2014. Erittäin kattava ja ajankohtainen suomenkielinen teos sinisen planeettamme merten virroista, voimasta, vaikutuksesta elämän mahdollistavaan systeemiin – ja myös ihmisen toiminnan vaikutuksesta merten systeemiin. Olin erittäin iloinen löytäessäni tämän lähikirjastostani melko pian teoksen julkaisemisen jälkeen. Teos sai 2015 kunniamaininnan Vuoden tiedekirjana. Kirjan avulla olen paitsi oppinut itse, myös osannut vastata lasteni mitä moninaisimpiin kysymyksiin meriin liittyen. Suomeksi, googlaamatta.

Lainassa siitä erinomaisesta lähikirjastosta juuri nyt: Jessica Haapkylä, Merten koralliparatiisit, tutkimusmatka herkkiin ekosysteemeihin, Into Kustannus Oy, 2016. Loistavaa, että suomeksi on saatavilla edellisen teoksen lisäksi meriin liittyen tämä ajankohtainen teos.  Kirjaa lukiessa pääsee mukaan Haapkylän tutkimusmatkoille eri puolille maailmaa, ja samalla seuraamaan tutkijan kasvamista järvisukeltajasta korallien tutkijaksi, meribiologian tohtoriksi. Tietopaketit koralleista ja niiden tilasta on jaoteltu helposti luettaviksi kappaleiksi, ja jännityksellä lukija seuraa aina uusien sukellusten onnistumista välillä hyvin haasteellisissa olosuhteissa. Suosittelen tätä kirjaa jokaisen lämpimillä vesillä purjehtivan suomalaisen venekirjastoon. Vielä on koralleja jäljellä, vielä on toivoa.

Kivipainotteiset kuvat eivät liity teksteissä mainittuihin kirjoihin millään tavalla, kuvat ovat minun ViulistiGastin ottamia ja kenties ilmentävät ajatuksia, joita kirjat ovat minussa herättäneet.