tiistai 7. marraskuuta 2017

Purjehtien museosta museoon

Purjehduskohteemme valikoituvat ensisijaisesti pääreittiin vaikuttavien säiden mukaan, toissijaisesti sen mukaan, missä lasten kanssa voisi olla pari päivää. Olemme käyneet viimeisen kuuden vuoden aikana purjehdusten yhteydessä lukuisissa merimuseoissa. Ja meriakvaarioissakin, toki. Ja paikallismuseoissa, niitä kesäkaudella tuntuu olevan auki melkein joka sataman liepeillä, monet hyvinkin kiinnostavia ja huolella suunniteltuja. Myös linna- ja majakkavierailut ovat olleet purjehdusohjelmassamme, samoin luontopolkujen tutkiminen ja näköalapaikoille kapuaminen. Varsinaiset luontokohteet, niitä löytyykin sitten useamman blogin verran. Mutta tässä vähän merimuseoista, linkkien takaa löytyy museoiden kotisivut kuvineen, tähän blogiin laitoin vain omia (luonto)kuvia.

Tämä kirjoitus on oma mielipiteeni, koonti useamman vuoden kokemuksista, ilman yhdenkään museon tai muun tekstissä mainitsemani tahon yhteistyötä.


Merimuseot ovat auki talvellakin. Eikä yhtään vähennä kokemusta, jos näissä mereen liittyvissä museoissa vierailee muulloinkin kuin purjehduskaudella. Näin pimeänä vuodenaikana on mahtavaa piipahtaa meritunnelmaan.

Jos kuvittelisi purjehdusreitin Itämeren ympäri, se voisi käsittää vaikka Kotkan, Tallinnan, Ventspilsin, Klaipedan, Kalmarin, Tukholman ja Maarianhaminan. Mitä museoita purjehtijaperheelle sieltä löytyy?

Sapokan laiturissa lilluessamme kesällä 2011 kävimme Maretarium-akvaariossa, jossa olemme käyneet sen jälkeen kahden vuoden välein. Joka kerta lapset ovat isompia ja jaksavat tutkia uusia asioita. Maretarium on ymmärtääkseni ainoa akvaario, jossa on mahdollisuus opiskella suomalaisia kaloja lasten kanssa, suomen kielellä, suomalaisessa ympäristössä. Omat kotikalat on hyvä tuntea, jotta saa vertailukohtaa muiden alueiden kaloihin ja akvaarioihin. Vellamoon emme vain enää sitten silloin jaksaneet, joku lapsiperheen arkea hankaloittava syy siihen taisi olla.


Korjasimme tilanteen eräänä synkkänä ja myrskyisenä talvipäivänä 2016, autoillen. Merikeskus Vellamon rakennus on hieno, arkkitehtuurisesti harmaassakin säässä vaikuttava. Yksin pitkän niemen päässä, aution parkkipaikan takana - olimme ainoat asiakkaat. Näyttelyjä oli paljon, veneitä ja laivoja useammallekin käyntikerralle riittävästi, oli tablettiopastetta ja 3D-filmiä, hyvin paljon kiinnostavia yksityiskohtia, lapsille monipuolisesti innostavaa kokeiltavaa. Kaikkiin suomalaisen merenkulun historiaan ja nykyhetkeen liittyviin asioihin voi Vellamossa perehtyä. Onneksi rakennuksessa on myös lounasruokala, sillä niin kauan olimme Vellamossa, ettemme voineet nälkäisenä jatkaa matkaa. Vellamossa pitäisi jokaisen suomalaisen veneilijän kerran käydä, näin kattavasti veneilyhistoriaa meillä on, tämä on meidän veneily- ja merenkulkijaperinteemme!

Tallinnan merimuseot, (Eesti Meremuuseum) Paksun Margareetan näyttelyt sekä Lentosataman näyttelyt, antavat kävijälle tietoa ja tunnetta historiasta hansakaupan ajoista risteilyturismiin, nykypäivän navigoinnista, merenkulun onnistumisista ja onnettomuuksista. Erinomainen kokonaisuus jättää kaipaamaan uutta käyntiä. Ja tulit omalla veneellä tai varustamon laivalla, onnettomuuspuolikin kannattaa tutkia, käyntikokemukseen liittyvä tieto voi hetkellisesti lisätä tuskaa, mutta se voi myös auttaa välttämään tulevia katastrofeja. Viihdyimme näissä kesällä 2015 pitkään, lapset jaksoivat tutkia. Näihin on kävelymatka satamasta, omalta veneeltä keskustasatamasta tai laivalta, tai no, Lentosatama on hieman kauempana, ja me taisimme sinne lasten kanssa ottaa taksin satamasta, kaksi kesää sitten. Lentosatamassa kivoja olivat pienoisveneillä sulkuun ajaminen ja muut itse kokeiltavat kohteet.

Latviassa Ventspilsin merenrannan ulkoilmamuseo, Ventspils Open Air Seaside Museum (Jurmalas parks) esittelee upeassa puistossa hurjan kokoisia ankkureita. Jos kiinnostaa, millä laivat pysyvät paikallaan kelissä kuin kelissä, niin tämä puisto todella havainnollistaa asian. Ankkureiden lomassa on kiipeilypolku seikkailumetsässä, lampia, kesäisiä kukkataideteoksia. Olemme vierailleet täällä kahtena kesänä, huolimatta kalatehtaan melusta ja hajusta venesatamassa, tästä on tullut meille mieluinen kohde. Lähistöllä on myös erittäin hyvä lasten leikkipuisto, maksullinen vesipuisto - ja tietenkin mahtavaa rantaa kilometritolkulla. Ventspilsin kaupungilla on useita museoita, mm. joen vieressä hieno linnamuseo (The Castle of the Livonian Order), ja satamakaupungissa kun ollaan, niin ainakin kesällä 2015 tästäkin museosta löytyi merenkulkuun liittyvää paikallishistoriaa.


Liettuassa Klaipedan merimuseo (Lithuanian Sea Museum) on kokonaisuus, joka sisältää myös akvaariopuolen ja delfinaarion. Merimuseo löytyy Kuurin niemimaan puolelta lauttamatkan päässä kaupungista. Delfinaariosta tulee ristiriitainen mieli, allasrakennus vaikuttaa pieneltä ja neuvostoajan tuotteelta, sirkustason näytös sellaisenaan tasokas, vetää lauttalasteittain lapsiperheitä, mutta tämä on minusta mykistävää, delfiinit ovat niin upeita merellä, luonnossa. Joka tapauksessa, merimuseo käsitti vieraillessani siellä joukon aluksia telakalla, informatiivisen kuivanäyttelyn meren ekosysteemistä ja meren elävistä, lisäksi akvaarioissa koralleja, äyriäisiä ja kaloja. Delfinaarionäytöksen kohdalla jokainen voi punnita käynnin arvoa itselleen, lapsille ja tulevaisuudelle.


Klaipedan merimuseossa olen vieraillut purjehdusmatkoilla kahdesti, toisella kerralla perheen kanssa, hyvä tietopaketti koululaisille. Englanninkielisiä tekstejä on riittävästi, mutta ne eivät ole kovin syvälle meneviä tietoiskuja, ainoastaan näyttelyopasteita. Suosittelen pikakäyntinä, jos aikaa riittää, sillä varsinaiseen Kuurin niemimaan vierailuun kannattaa varata aikaa ja paljon. Meripihka-alueen dyynit ja pihkantuoksuiset mäntymetsät ja alueen luonto on ainutlaatuinen.

Kun vierailin täällä helteisenä loppukesänä 2004, veneellä purjehdimme sisälaguunin reittiä Nidaan asti, ja voi voi kun vesi oli pilalla, kupli ja haisi, ja veneen kyljet saivat keltaisen värin. Kesällä 2015 vesi laguunissa oli sinistä, parantunut, huh sentään, veden laatuun eivät yksin liettualaiset voi tässä vaikuttaa. Tällä toisella kerralla jätimme veneen Liepajaan, Latviaan, ja ajoimme vuokra-autolla tänne saakka dyynejä ihmettelemään, parempaa purjehduskeliä odotellessa. Klaipedassa on toki purjevenesatama pienenlinnoituksen ympärillä ihan keskustassa, ei ihan suoran reitin päässä. Klaipedan edustalla purjehdittaessa on huomioitava naapurin aluevesirajat ja kierrettävä kaukaa kaikki mahdollinen mitä ikinä pitääkään kiertää. 

Mikäli aikaa riittää ja sää suosii, tässä välissä voisi käväistä vielä eteläisellä Itämerellä, mutta oikaistaanpa Ruotsiin. 


Kalmarin linna on hieno ja opastuksen kanssa vaikuttava. Se ei ole merimuseo, ei, mutta ei linnaa meren äärellä ilman merenkulkua - ja merenkulkumuseokin Kalmarista löytyy. Kalmarin huvivenesatamasta saimme kesällä 2016 alennuskupongin merenkulkumuseoon, mutta satuimme olemaan satamassa vain vähän aikaa ja sellaisena päivänä, ettei merenkulkumuseo ollut auki. Satama sen sijaan palveli hyvin.

Tukholmaan sitten, ja Vasa-museoon, se lieneekin kaikille tuttu, oli purjehtija tai ei. Laivan tarinaa myötäillen museoon on rakennettu hieno laivanrakennusta ja merenkulkua käsittelevä näyttely, jonka voi lasten kanssa kiertää vain nopeasti laivaa ihaillen, tai tutkia ajan kanssa yksityiskohtia ja sivunäyttelyjä. Vasa-laivan koko on vaikuttava, ällistyttävä oikeastaan, siihen pikkuiseen köliin nähden, ja tarina Vasa-laivan kohtalosta sai lapsemme kyselemään usean päivän ajan lisää, mikseivät he rakentaneet sitten parempaa laivaa? Niin, miksi joku saa myytyä ideansa paremmin kuin joku toinen, kuinka ihmisiä voidaan kuljettaa varmistamatta ja kokeilematta, onko tämä turvallista ollenkaan. 

Vielä Ahvenanmaalle ja Maarianhaminaan, niin Itämeren merimuseokierros on tehty. Ahvenanmaan Merenkulkumuseo osaa ottaa lapset huomioon, täällä käynti on lapsille seikkailu, aikuisille ihana loma. Lapset saavat kokeilla, ihmetellä, etsiä ja tutkia, kiivetä leikkimastoon, harjoitella solmuja, he saavat suorittaa ja löytää, innostua ja ihastua. Ja ihmetellä majesteettisesti laiturissa uinuvaa Pommernia, joka ilmeisesti nyt on remontin alla, mutta kesällä 2015 lapsemme etsivät innokkaasti museon tehtäväkorttiin ratkaisuja pitkin laivaa ja taisivat saada siitä palkinnoksi aarrekartan.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti