Kevätkutinaa

Viimeistään kevätpäiväntasauksen tienoilla alkaa kutina, levoton olo, kihelmöivä tunne. Purjehdusallergian oireita. Tai vapauden kaipuuta. Vene tuo matkapurjehtijalle vapauden mennä minne vain. Kevätkutinan lievennyskeinot ovat vähissä, kaikkea pitää kuitenkin kokeilla, varmuudella oireet häipyvät purjehduksen alkaessa.

Kevätaurinko paljastaa toisilla pölyt, toisilla pakatut purjeet – purjehtija löytää talveksi pakatun purjenippunsa kellarista tai sängyn alta, silittelee sitä ja kääntelee, tämän kun saisi jo kannelle ja nostettua ylös.  Samalla miettii, ovatkohan kiinnitysköydet kunnolliset, olisikohan jotakin pientä tarvetta mennä veneliikkeeseen ihailemaan köysien ja pylpyröiden riviä.

Totuushan on, että useimmilla purjehtijoilla vene on viime kesän jäljiltä valmis purjehtimaan sen suurempia tarpeita hankkimatta. Niin meilläkin, köydet vain irti ja menoksi. Jos jotakin tarvitsee, sen löytää myös matkan varrelta. Jossakin Englannissa tilattiin jotain itärannikon puolella autopilottiin, ja muutaman päivän päästä olimme jo länsirannikolla ja haettiin paketti saaren toiselta laidalta vuokra-autolla. Samalla tuli nähtyä sisämaata ja lampaita jyrkillä Ylämaan kukkuloilla.

Olohuoneen matolla kiiltelee keskimäärin joka toinen kevät uusi laite, jonakin keväänä se on puinen, itse muotoon höyläten ja hioten viimeistelty, toisinaan se on messinkinen tarve-esine, esimerkiksi knaapi – purjehtijallahan ei turhia hankintoja olekaan, kaikki on perusteltua ja tarpeellista. Meillä kiiltelee nyt matolla uusi autopilotti, tai ei se niin kiiltävä ole, mutta iso ja painava, pahvilaatikkoon pakattu, tilaa vievä, näin kodinhoidollisesta näkökulmasta toivoisin sen jo siirtyvän veneeseen. Uuden vempeleen käyttöohjeita on tutkittu ja johtoja siirrelty siihen tapaan, että välillä mietin onko siinä nyt isä leikkimässä legoilla pojan kanssa vai kummin päin.

Keväällä myös alkaa minulla karttalaatikon selaaminen. Muistathan, tuo kartta ostettiin siitä elämäntuoksuisesta satamasta, jossa söimme sanomalehdeltä tarjotun mainion kala-aterian. Katso tätä, tälläkin kartalla purjehdittiin! Ai meillä on kartta tuoltakin, pitäisiköhän joskus tuonne mennä, silloin suunniteltiin, mutta purjehdittiin muualle.

Ja sitten karttalaatikosta nousee aarre, toinenkin, muistoja sieltä ja täältä, sinun matkoista ja minun retkistä ja yhteisistä purjehduksista. Kesä on yhtäkkiä lähellä, purjehtijan kutina helpottaa, ja mieli lepää veneilymuistoissa. Eikä enää tarvitse suunnitella, ei tarvitse kuin luottaa siihen, että kesä tulee, vene on valmis, köydet irrotetaan, suunta löytyy ja satamia tulee matkan varrelle.