Takana oli yön yli meren ylitystä, ja meille myötäinen tuuli
oli nousemassa navakasta kovaksi. Makaronit kiehuivat kattilassa, ruokaa piti
saada, että jaksaisimme viimeiset mailit ja rantautumisen. Vaan mitä tapahtuu,
kun meri mataloituu ja saavumme avomereltä saariston lähelle?
Muutama kuoppa tuli aallokossa vastaan tiukalla väylällä,
jossa piti varoa veden alaisia ja päällisiä luotoja. Ei siis voinut myötäillä
aaltoja. Makaronikattila pomppasi pidikkeistään ja kirjat hyllystä.
No,
sattuuhan sitä. Keli koveni, luotsikutteri porhalsi vastaan ja häipyi pomppien
ja roiskien töihin jonnekin avomerelle, me pääsimme Utöön satamaan myrskyltä suojaan ja
lepäämään, tai siivoamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti