Onneksi nykyaikana ystävyys ei ole kiinni siitä, milloin nähdään. Tietenkään yhdessä nauramista, maailman parantamista ja elämän vaiheiden jakamista ystävän kanssa ei voita mikään. Ystäväni, joista suurin osa ei ole purjehtijoita, ovat mahtavia siitä, että heillä jokaisella on omat tärkeät harrastuksensa ja asiansa, oli se sitten perhe tai koira, musiikintekeminen tai liikunta, matkustus tai käsillä tekeminen, jokainen elää tavallaan. Ja niinpä sitten voimme jakaa kokemuksia siitä, mitä kukin on kokenut ja saavuttanut omissa harrastuksissaan.
Purjeet pakettiin seuraavan päivän koitoksia varten, Cowes, Isle of Wight.
Toinen asia on sitten saman harrastuksen jakavat ystävät, ne jotka jo puolesta sanasta ymmärtävät, missä vika, tai mikä onnistui. Jotka auttavat, innostavat ja toimivat vertaistukena. Purjehdus on tuonut minulle ystäviä kaikista ikäluokista ja kaikkialta maailmasta, viulistigastina on mainittava, että musiikki on antanut minulle samaa. Teininä tehdyt nuorisopurjehdukset toivat kavereita eri puolilta Suomea ja eri puolilta maailmaa, mikä siihen aikaan ilman somea(!) ja jopa ilman kännyköitä (hui kamala!) oli muutoin mahdotonta tai ainakin hankalaa. Myöhemmin purjehdus on tuonut vierelleni ihanan puolison ja joukon keskenään erilaisia mutta kuitenkin samalla tavalla hitaaseen purjehdusmatkantekoon höynähtäneitä ystäviä, nuoria ja vanhoja, pariskuntia, perheitä, yksinpurjehtijoita. Mahdollisuus ystävyyteen on joka satamassa, ja naapuriveneilijä voi olla mistä päin maailmaa tahansa, minkä ikäinen tahansa. Kokemusten jakaminen aikaansaa ystävyyden, joka parhaissa tapauksissa jatkuu seuraaville purjehduskausille tai pidempään. Joskus ystävyys kestää vain laiturissaoloajan, mutta se on purjehtijan elämää myös.
Laskuveden simpukankeräysopetusta Alvorin laguunissa.
Perheelleni mieliinpainuvimmat kokemukset ovat olleet luontoon liittyviä, ja niiden rinnalla muistelemme pitkään kohtaamisia ystävällisten kanssaveneilijöiden kanssa. Mitähän kuuluu sille pariskunnalle, joiden vuoden ikäistä lasta leikitimme galicialaisen kylän satamassa silläaikaa kun vanhempansa hitsaten tekivät korjaustyötä veneessään? Entä hollantilaisystävät, jotka tarjosivat vaahterasiirappisen lettuillallisen rantadyyneillä, opastivat meidät tuulimyllymuseoihin ja varmistivat, että veneemme muonavaroissa on riittävästi hunajavohvelikeksejä? Missä purjehtii ruotsalaisperhe, joiden kanssa opettelimme paperia taittelemalla geometriaa keliä odotellessa, söimme juustoja ja suolakeksejä lasten riehuessa vuoroin meidän ja heidän veneessä? Miten voi lämminsydäminen suomalainen perheenisä, jonka kymmenvuotiaat pojat luovuttivat jossakin Saimaan saaressa leikkihinaajansa meidän silloin parivuotiaalle uhmaikäiselle? Tai argentiinalainen, Andaluciaan asettunut purjehtijapariskunta, jotka järjestivät aikataulunsa niin, että pääsimme heidän kyydillä tutustumaan Sevillaan. Ei se purjehdus, vaan ne purjehtijat.
Mukava huomata, että lapsiperheenä vedämme puoleemme isovanhempia, joilla on juuri samanikäisiä lapsenlapsia, ja jotka silminnähden ilahtuvat, kun voivat osoittaa isovanhemmuuden taitoja meidänkin lapsille. Nämä varaisovanhemmat ovat tarjonneet lapsillemme pieniä mutta merkityksellisiä hetkiä. Amerikkalaisisoäiti osasi kysyä peleistä oikeat kysymykset ja tasosaavutukset, koska oli lastenlastensa kanssa pelannut juuri samoja pelejä. Irlantilaisisoäiti piti pojallemme englannintunnin ja ja kertoi, kuinka hän osaa sen homman tyttärentyttärensä kanssa. Saksalaisisoisä opetti poikiamme etsimään kumiveneellä simpukoita, hänen vaimonsa taas johdatti meidät löytämään jännittävimmät kallioluolat algarvelaiselta rannalta. Sveitsiläisherra ja -rouva muistivat lapsemme syntymäpäiväaamua portugalilaisen kylän laiturissa suomenkielisellä tervehdyksellä ja tuoreilla viinirypäleillä. Ei se matka, vaan ne ihmiset.
Seikkailua laskuvesiluolissa jossain Algarvessa.
Minulle matkapurjehdus on perheen yhdessäoloa, ihmisten kohtaamista, uuden oppimista, luonnosta nauttimista, arjen elämistä vaihtelevissa ja usein haastavissa olosuhteissa. Matkapurjehduksessa yhdistyvät perheeni intohimot ja harrastukset, ja usein kaikki liikenevä aika maissakin käytetään yhteisen harrastuksen eteen. Mutta niinhän on muissakin harrastuksissa, joihin suhtautuu tavoitteellisesti. Jokaisella on jokin kiinnostuksen kohde, minulla ja perheelläni tämä. Parhaat ystävät antavat omista kiinnostuksen kohteistaan ja harrastuksistaan kokemuksia ja hyödyllisiä vinkkejä meille, jotka olemme sillä alalla aivan maakrapuja.
Ystävät mukana seikkailussa, Porkkalansaaren laguuni, Saimaan Pihlajavesi.
Olemme jatkuvasti miettimässä, minne menemme veneellä ja miten siihen tulisi varautua, ja kun olemme menossa, mietimme yhä, minne seuraavaksi ja kuinka siihen valmistaudumme. Purjehdus on minusta kiva tapa olla samaan aikaan kotona ja matkalla. Mahtaakohan karavaanareista tuntua samalta?
Hyvää ystävänpäivää ja kiitos, kun seuraat blogiani, vastapalveluna koitan jakaa kokemusteni aarteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti