Löysin kirjastosta s/y Marimekko -veneen Atlantin ylitysprojektista kertovan kirjan. (Leena Bergenheim, Neitsytmatka, Gummerus 1988.) Luin sitä purjehtijan näkökulmasta kuin jännitysnäytelmää, onnistuuko projekti vai ei. Kirjassa on noin 300 sivua, joista valmistautumista kuvataan alusta asti sivulle 235, itse Atlantin ylitystä vain 43 sivun verran. Karttoja on neljä sivua. Kyseessä oli ensimmäinen suomalainen Atlantin ylittänyt naismiehistö. Kyseessä oli myös ryhmä maakrapuja, kirjan termein "haaveilijoita", jotka hetken päähänpistosta päättivät toteuttaa haaveensa ja tekivät töitä kaiken käytettävissä olevan aikansa kahden vuoden ajan, jotta pääsivät tavoitteeseensa. Haaveiden toteuttaminen sinänsä ei ollut tälle porukalle uutta. Purjehdus oli. Opettelivat purjehtimisen ja navigoinnin alusta alkaen. Ylittivät Atlantin kilpailussa ja vielä hyvällä sijoituksella. Kirjassa kuvataan taitoja, joita tarvitaan, töitä jotka pitää tehdä, asioita, jotka yleensä hajoavat useamman kuin kerran, käytännön purjehdusarkeaa merellä, henkilökemiaa, ongelmanratkaisua monin eri tavoin. Vaikka kirjassa on osin vanhentunutta tietoa navigoinnin teknisestä puolesta, kaikki tuo kuitenkin on nykyäänkin jossakin määrin osattava, tiedettävä ja hallittava uudemmilla laitteilla. Ja myös, jos kaikki laitteet menevät rikki, tai vaikka akut tyhjenevät, on osattava edes jotenkin navigoida perinteisin keinoin.
Vaikka olemme vasta tulleet veneeltä pois, ja taas lähdössä takaisin, vaikka meillä on jo useita veneeltä lähtöjä ja veneelle saapumisia takana, jokainen lähtö vaatii veneen merikuntoon laittamisen, purjehduskuntoon laittamisen, samat tarkistukset, miettiä jälleen kerran mahdollisia uhkia maissa ja merellä ja varautua niihin, lisäksi aina on uutta korjattavaa ja putsattavaa, jynssättävää ja maalattavaa. Kuvan potkuri ei ole meidän, mutta oli kuvauksellisessa karvassa.
On muistettava tarkistaa turvalaitteet ja hankkia uusia tarvittaessa, hankkia satelliittipuhelimeen kortti ja laittaa se toimintakuntoon, uusia radioluvat ynnä muut. Ovatko akut kunnossa, entäs vara-akut? Läpivientien kunto? Pilssipumpun toiminta? Kuka huoltaa koneen? Onko tarvittavat varaosat, tarvitaanko lisää? Rasvapatruunat, öljysuodattimet, hihnat ja siipipyörä? Purjeiden kunto, onko niissä paikattavaa? Tarvitaanko uusia purjeita tai varapurjeita? Ja isopurjeen ratsastajat ovat kummallisesti kuluneet, ne pitää uusia, mistä ihmeestä niitä ihan samanlaisia saisi, pitäisikö etsiä vahvempia?
Keulapotkurin kunto ja sokkia varalle riittävästi? Sokka on meillä ollut tärkein varaosa keulapotkuria ajatellen. Tietysti sokka katkeaa aina tiukoissa tilanteissa, kuten Saimaan kanavassa tai juuri ennen Kielin kanavaan ajoa. Ja nimenomaan sisältä keulasta vaihdettava sokka, se, mikä on tehtykin katkeamaan, jotta laite säilyisi ehjänä. Sisä- ja ulkosokalla ei tietenkään ole samaa halkaisijaa eikä pituutta, ja jokaisella valmistajalla ja laitetyypillä on lisäksi omat kokonsa ja mallinsa joka sokkaan. Että voihan sokka.
Pohjan puhdistus, maalaus? Vinssien toiminta? Köysistön tarkistus ja uusiminen? Kiinnitysköydet kuntoon? Luukkujen tiivisteet, ikkunoiden tiivisteet, kaikki ehjät? Ankkurivinssin toiminta, ankkuriketju? Sinkit. Missä sinkit? Oh taas tarvitaan uutta sinkkiä. Ja miksei kukaan koskaan hanki riittävästi toimivia taskulamppuja paristoineen? Ja jälleen tämä ruostumattomasta teräksestä tehty ruuvi on ruostunut, erikoiskokoa, pitää tilata sellaiselta valmistajalta, jonka rosteriterästä suolaisinkaan vesi ei ruostuta.
Ovatko hiiret tai hyönteiset tai muut kuokkavieraat syöneet mitään, mitä on unohtunut? Ovatko veneeseen jätetyt säilykkeet vielä käyttökelpoisia? Pyyhitään kaapinperukat homeesta, putsataan patjastojen pinnalle kertynyt kasvusto, tuuletetaan ja pestään kaappiin jätetyt vaatteet ja varusteet. Purjehtija jos pelkää likaa tai hometta, niin rohkeutta mukaan ja voittamaan pelko. Kaiken saa siivottua. On normaalia, että veneen odottaessa seuraavaa sesonkia telakalla tekstiileihin ja kaapin perukoihin kertyy kasvustoa. Suomessa moni ottaa talveksi kaikki irtaimet tekstiilit lämpimään varastoon. Meillä on riittävästi muutakin roudattavaa ja olen keväällä vain tomuttanut ja pyyhkinyt tekstiilejä. Ja pessyt kaiken minkä voi. Galicialaisella telakalla pesin niin monta pyykkikoneellista veneeseen talveksi jätettyjä vaatteita ja lakanoita, että taisivat pyöristää reilusti alaspäin pyykkilaskuamme. Ja lapset tamppasivat innokkaasti patjastoja leikkimiekoillaan.
Joo ja kumivene, onko siihen paikkaussarja, missä? Hei me tarvitaan isompi kumivene, lapset taas kasvaneet, ei päästä tuolla enää kaikki maihin. Ja lapsille isommat pelastusliivit, eikä ihan mitkä tahansa kelluntapukimet, vaan merikelpoiset pelastusliivit, joissa pelastuslenkki ja turvavaljaskiinnitys.
Miehistöön liittyen tietenkin normaalit matkallelähtöasiat passien voimassaolosta alkaen, on toki hyvä tehdä miehistöluetteloitakin etukäteen printattuina, jos ehtii. Erityisen tärkeää on miehistön kunnosta ja terveydestä huolehtiminen ja ennakointi mahdollisia sairastumisia tai loukkaantumisia varten. Muonituslistassa pitää myös olla riittävä määrä herkkuja, ne parantavat ja ehkäisevät ainakin alakuloista mieltä, kenties myös muutakin. Meritautiin voi varautua kaikin keinoin. Toiselle käy sitruunanpala suussa, toiselle kuiva korppu suolasillin kanssa. Sitten on laastareita ja pillereitä ja rannekeita.
Lisäksi pelkkä matkasuunnittelu. Luettava viime hetken tietoja kohteista, joihin purjehdussuunnitelma veisi, tarvitaanko esimerkiksi jonnekin luonnonsuojelualueelle etukäteen tilatavaa ankkurointilupaa? Ollaanko jossakin vaiheessa pitkään pois tankkaus- ja muonatäydennyspaikoista? On selattava kirjoja, blogeja, lehtiä, nettisivuja, jotta saadaan viimeisin tieto ja muiden kiinnostavat purjehtijakokemukset.
Suunnittelutyö ja suurin osa valmistelusta tehdään kotona, ja samalla kertyy työlista tehtävistä, jotka on saatava valmiiksi tai joita voi aloittaa vasta veneellä. Veneen kannen tai pohjan maalaukseen paikan päällä menee aikaa. Hankintalista on yleensä pitkä, eikä maailmasta ole vielä löytynyt purjehdustarvike- ja varaosakauppaa, josta saisi ihan kaiken tarvittavan juuri tähän veneeseen yhdellä kerralla.
Kaikkeen ei aika riitä. Silloin työt jaetaan tärkeysjärjestykseen, ja loput vain jäävät tekemättä.
Minulla jää usein koti lähtiessämme sekavaan kuntoon, yhden lähtömme jälkeen äitini soitti, että oli käynyt meillä ja "vähän siivonnut ja pessyt sukkia".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti