Ystävänä purjehtija osa 1: valmiina lähtöön

Jälleen kerran meitä halusi tulla katsomaan ystävä. Voi että miten kivaa! Juttelisin niin mielelläni, parantaisin maailmaa ja nauraisin ystävien kanssa! Ystävä jatkoi, että kun menette silloin maanantaina veneelle ennen purjehduksenne alkamista, niin me tulemme sinne jo sunnuntaina, nähdään siellä ja vietetään kiva viikko yhdessä.

Faktoja: vene telakalla, siellä ei saa eikä voi asua, tulemme paikalle yli puolen vuoden tauon jälkeen mukanamme seitsemän sivuinen työlista kolmen päivän aikana suoritettavaksi, lisäksi parisataa kiloa purjeita ja varaosia plus perheen varusteet ja kuutio pehmoeläimiä.

Kuvassa todellisuutta, jossa telakkapäivän tehnyt purjehtija 'hengailee rennosti illallista syöden'.

Meitä alkoi hermostuttaa ajatuskin siitä, että olisimme velvollisia tapaamaan ystäväämme samalla, kun huollamme venettä ja valmistaudumme lähtöön. Pyörittelin mieheni kanssa vastausviestiä, josta tuli sitä pitempi mitä enemmän asiaa pohdimme. Lopulta viesti näytti liian jyrkältä. Miten sanoa ystävälle, että olisi tosi kiva, mutta ei nyt sovi? Että nauttikaa te vain nähtävyyksistä ja pitäkää hauskaa, soitelkaa, sillä jos jossakin välissä meillä aikaa jää, tulkaa ruokkimaan meidät nääntyneet purjehtijapoloiset. Tai että kiitos kyllä, voitteko katsoa lapsiamme päivän tai pari, niin ehdimme työskennellä paremmin. Onneksi hän soitti illalla, ja jutellessa ymmärsi asian oikean laidan. Emme siis ole missään rantaresortissa lepäämässä viikkoa ennen merelle menemistä. Eikä meidän lisäksemme veneeseen mahdu, sittenkään kun vene on vedessä laiturissa, kun on ne pehmoeläimetkin, oikeesti.

Telakan lähellä ei usein ole ravintoloita tai kauppoja, tein pitkän kävelyretken poikieni kanssa kaupan luo päivän jälkeen, menomatkalla kannoin välillä nuorinta poikaani, paluumatkalla repeämisvaarassa olevaa kauppakassia, ja lyyhistyin kauppakassin kanssa istumaan, mieheni tarjosi minulle suolapähkinöitä, jotka söin kädet täristen.

Mitä käytännössä tarkoittaa, että perhe siirtyy veneelle purjehtimaan vähintään kuukaudeksi, ehkä pidemmäksi aikaa? Mitä matkapurjehdus edellyttää onnistuakseen?

Lähtö ei ole se hetki, kun siirrytään kotoa veneelle. Lähtö on vasta se hetki, kun köydet irtoavat. Joillekin ei sekään. Purjehtija jos toinenkin on kuulemani mukaan valmistautunut pitkään ja hiki otsalla lähtöön, sitten pitänyt suuret läksiäiset kotilaiturilla, ja uupuneena koukannut hiljaa takaisin ja mennyt syömään kiinalaiseen tai pizzeriaan. Tai vaihtoehtoisesti purjehtinut vain lyhyen etapin, esimerkiksi Helsingistä Hankoon, siellä saunonut ja syönyt ja vasta sitten ylittänyt Itämeren.

Purjehduksen onnistuminen edellyttää useiden teoksien verran vastauksia alkaen navigointikursseista ja purjehduksen perusopeista, sääennusteista ja merivirroista, vuorovesistä tai vedenkorkeuksista, hiukan kielitaitoa etenkin tekniikasta eri kielillä, ymmärrystä meriturvallisuudesta ja varustautumisesta, sähkölaitteiden ymmärrystä, konemestarin taitoja, ihmemiehenä toimimista, pitkiä tarkistuslistoja, muonitusta...

...henkistä kanttia, kaiken kestävää parisuhdetta, hyvin sopeutuvaisia ja kärsivällisiä lapsia, ja mitä vielä, niin ja toimivan veneen. Tai sitten vain vähäistä taitoa, eräs Pertti-pallonympäripurjehtija tokaisi kuulemani mukaan kahdelle nuorelle jannulle joskus, että joo lähtekää vaan, kun pääsette Kanarialle asti, osaatte jo purjehtia, ja siitä eteenpäin kaikki onkin helpompaa.

Matkapurjehdus on suunnittelua, valmistautumista, ennakointia, lukemista, opettelemista, käytännön harjoittelua etukäteen. Suurin osa työstä tehdään ennen kuin köydet irtoavat. Ja kun köydet ovat irti, mikä tahansa ongelma missä tahansa laitteessa tai tarvikkeessa voi veneessä aiheuttaa vaaratilanteen ja pahimmillaan merihädän.

Huolellinen valmistautuminen on purjehtijan paras henkivakuutus.

Kun ystävä ilmoittaa lähtevänsä valmistautumaan jälleen yhden vuorenhuipun kiipeämiseen, ei tulisi mieleenkään sanoa että hei kiva, tulen sinne perusleirille hengailemaan sun kanssa, vaan toivotan hänelle onnea ja annan hänelle kaiken rauhan valmistautumiseen ja lupaan olla tavoitettavissa keskusteluapuna. Samaa toivon ystävältäni, kun valmistaudumme purjehdukseen. Että muistaisimme kaiken, tai ainakin tärkeimmät asiat, hengissäselviytymisen vuoksi.

Vuorikiipeilyyn tarkoitettu alumiinilenkki oli unohtunut muutamaksi vuodeksi, ehkä pidemmäksikin aikaa köysilaatikkoon pussiinsa, jos sitä joskus tarvittaisiin. Nyt se oli hiutaleina korroosion vuoksi. Ystävyyden solmut ovat kokemukseni mukaan kestäneet hapertumatta vuosikausia, vaikka välillä joku solmu on ollut löysemmällä, ja joku kovalla mutkalla.