Salongin suurimmat ja helpoimmin avattavat säilytysluukut ovat täynnä mutteria ja ruuvia, meisselisarjaa ja avainsarjaa, porakonetta ja liimaputkiloa, nyöriä ja nippeliä. Ja kalastusvälineitä.
Mutta yhtään kalansaalista ei ole paistettavakseni saatu.
Käytiin ihan vieheliikkeessä kysymässä siivekkään asiantuntijan neuvoa, joka olkapäällä istuen opasti. Sirkutti kovin, vahinko ettei ymmärretty toisiamme.
Kaikenlaista on hankittu. Meiltä löytyy isoa ja pientä, syvänmeren ja matalan rannan syöttiä. Pehmeitä mustekalasyöttejä, rapalaa ja muuta.
On vedetty syöttiä joka vauhdissa, yöllä ja päivällä, kaikilla merialueilla missä vene on kulkenut. Ankkurissakin pilkitty leivällä, makkaralla ja neonvärisillä syöttimadoilla. Ei nappaa.
Ehkä pitää mennä lokinpoikakouluun kysymään vinkkejä. Lokinpojat oppivat jo alakoulussa verkon putsauksen jalon taidon.
Vaikka laiturinalus on kalaa täynnä, meidän haavi pysyy tyhjänä. Levää on saatu. Sitähän voisi kuivata ruoaksi?
Toistaiseksi olemme muiden kalaonnen varassa. Lokinpojan taas on pakko oppia kalastamaan onnistuneesti, ettei voimat ehdy niinkuin tällä pörhösulalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti