tiistai 4. huhtikuuta 2017

Pitkää legiä vai lyhyitä hyppyjä?

Itämeren etelärannalle voi hyvällä tuulella ja sopivalla miehistöllä kuulemma mennä pysähtymättä. Jos on kiire ja aikataulu ja muuta. Minä olen vaatinut pysähdyksiä, noin 30 tunnin legi kahteen mieheen/naiseen ja sitten tarvitsen lepoa. Kerran oli paluumatkalla aikataulu ja pikapysähdys piti tehdä Latvian joenmutkaan. 


Toinen pysähdys olikin sitten jo saaristossa, lähes kotona. On mukava siivota ja järjestellä venettä matkan jälkeen jo ennen kotisatamaan tuloa, jollain suojaisalla saaristoreitillä.


Tuulet määräävät tietenkin, mennäkö etelärannalle matalaa itärannikkoa, joka etelämpänä antaa suojaa vain dyynirantoja halkovien jokien aallonmurtajien sisällä, käydäkö vielä Kuurinkynkään dyynisuojelualueella vai suunnatako suoraan etelärannan hansakaupunkeihin.


Vai suojaista saaristoreittiä länsilaidalle, ja pitkien saarten suojassa alas kohti Tanskan hiekkapenkkejä. Kun sopiva tuuli tulee, kannattaa mennä vaan, käymättä kivoissa lähisaarissa. Yksi satamapysähdys vie yllättävän paljon matka-aikaa. Yön yli purjehdus, valoisana kesäyönä, jouduttaa pidemmälle, ja sitten voikin levähtää useamman yön jossakin mukavassa paikassa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti