Purjeveneellä Saimaan kanavaan

Erinomainen lähtöpaikka on Kotkan Sapokka. Meillä on vain hyviä kokemuksia Sapokanlahden vierasvenesatamasta, meitä neuvottiin satamatoimistossa aikoinaan ensikertalaisina Saimaan kanavaan menijöinä ja lisäksi saimme sieltä tärkeisiin kanavadokumentteihin oikeaksi todistetut kopiot - siihen aikaan sellaisia vaadittiin. Sillä aikaa kun kippari huoltaa venettä, gasti voi lasten kanssa nauttia Sapokan vesipuistosta. Ja kesäkuussa paikka hurmaa kukillaan ja vesiaiheillaan. Viereisessä Maretariumissa voi ihastella Itämeren kaloja ja syödä hyvän lounaan.

Sapokka on myös hyvä paikka miehistön täydennykseen tai vaihtoon. Helsingistä kulkee sopivasti busseja. Ainoa miinus tulee siitä, ettei veneilijöille ole ruokakauppaa ihan satamassa, kävelyetäisyydellä tosin, mutta kuntoiluksi menee lastenrattailla ja muutenkin. Taksilla tulimme sitten satamaan kaikkien ruokakassien kanssa. Niin kuin olisi pitempikin ylitys edessä. Ja onhan se, kaksi päivää kannattaa kanavareissuun varata.

Kanavan ohjeet huviveneille kannattaa tarkistaa hyvissä ajoin Liikenneviraston sivuilta. Tämä blogi ei ole virallinen Saimaan kanavan ohje, tämän tekstin vinkit ovat yksittäisen huviveneilijän kokemuksia. Tarkista siis kaikki virallisilta päivitetyiltä sivustoilta, ja vielä kerran juuri ennen lähtöä. Koskaan ei tiedä, jos jotakin muuttuu. 

Kaikkia vaadittavia papereita kannattaa minusta olla vähintään se vaadittu lukumäärä. Mieluummin tuplasti - ja paluumatkalle myös, jos vaikka kaatuu kahvia papereiden päälle, niin alimmat säilyvät käyttökelpoisina, tai jos samana kesänä tulet takaisin merelle niin ei tarvitse kopiointia etsiä loman aikana. Kanavassa ei varmaankaan ole kivaa venäläisvirkailijoille selitellä, miksi ei ole sitä tai tätä todistuskopioa. Joskus niitä ei tarvitse, joskus kysellään vaikka mitä. Joskus on myös vaadittu ilmoitus etukäteen kanavaan menosta, tällä hetkellä sitä ei tarvitse tehdä. 

Jos haluaa päästä helpolla, meidän kokemuksen mukaan kaikenlainen visiitti Viipurissa, vaikka se siinä reitin varrella näkyykin, tai Pietarissa tai missä tahansa muualla kannattaa unohtaa, silloin kyse on kuitenkin matkustamisesta Venäjälle, ja mitä siihen tulee, kaikki on mahdollista, tai hyvin valmisteltunakin mahdotonta, mutta se on kokonaan toinen aihe. Kanavaan vain ja menoksi, se on helppoa. Erikseen sitten retket Venäjän satamiin viisumeiden kanssa.

Kanavassa on toisaalta pitkiä joki- tai järviosuuksia, toisaalta sulkuja sulkujen perään. Lisäksi Viipurinlahti voi tuntua pitkältä kuin nälkävuosi. Reitin mailien tarkistaminen ja polttoaineen riittävyyden laskeminen kuuluu valmistautumiseen. Koneella pitää ajaa pitkät matkat, dieseliä tai bensaa varakanisterein vaikka mukaan, jos siltä tuntuu.

Myös juotavaa mukaan ja nopeaa syötävää. Kokeneet eteläkarjalaiset kanavamenijät tekevät joka kerta eväät valmiiksi. Koko miehistölle, kahdeksi päiväksi. Koska voi tulla tilanne, että venettäsi kuulutetaan sululta toiselle yhteen pötköön rahtilaivojen aikataulun vuoksi, etkä ehdi kuin toisella kädellä leipää haukata. Tai saatat joutua odottamaan rahtilaivoja odotuslaiturissa pari kolme tuntia ennen kuin huviveneellesi annetaan lupa jatkaa. Tai sitten saat ajella yksin kaikessa rauhassa omaa tahtia ja nauttia eväitäsi sulkujen välillä.

Olemme yöpyneet Nuijamaan puolella tullilaiturissa ylöspäin mennessä, koska liian väsyneinä kanavamanöövereiden teko ei kannata - ja alaspäin mennessä olemme yöpyneet viimeisen sulun laiturissa, johtuen siitä, ettei Viipurinlahdella saa navigoida yöllä. Jälleen kerran, tarkista liikenneohjeet mm. Viipurinlahden osalta, todennäköisesti kannattaa yöpyä merelle mentäessä viimeisellä sululla, jottei tule ongelmia.

Kaikkeen kannattaa varautua, aikataulu ei ole aina veneesi vauhdista kiinni, vaan myös muusta liikenteestä. Olemme kyselleet soittamalla kanavan Mälkiän kaukokäyttökeskukseen, minkälainen liikennetilanne suunnitelmamme mukaisina päivinä on kanavassa, samalla ilmoittaneet tulostamme, vaikkei ilmoitusta enää vaaditakaan. Tuntumamme on, että puhelinsoitto on jouduttanut matkaamme, kun olemme osanneet ajoittaa tulomme sopivimpaan väliin.

Kotkasta kanavan ensimmäiselle sululle on pitkä matka, me olemme lähteneet ajoissa tai yöllä. Matka-aika kannattaa laskea tarkkaan pakollisen rajatarkastuspysähdyksen kanssa, huomioiden sen, että Viipurinlahdella saa vain päiväsaikaan navigoida. Matkan voi katkaista yhdellä itäisen Suomenlahden vierasvene- tai retkisatamalla. Kohteeksi sopii esimerkiksi Ulko-Tammio, kuitenkin on muistettava, että rajatarkastuspisteet ovat Santiossa tai Haapasaaressa, niiden kautta siis on siirryttävä Viipurinlahdelle. Jälleen, Liikenneviraston sivuilla ja Saimaan kanavan veneliikenneohjeissa on ajankohtaiset tiedot tullauksista ja passikontrolleista.

Viipurinlahdella tulee ajaa tarkkaan ohjeiden mukaista väylää. Seurasimme kerran VHF-keskustelua, jossa koitettiin ensin ystävällisesti tiedustella huviveneeltä aikeita ja suuntaa, ja sitten tiukemmin, ja lopuksi käskettiin ajaa suuntaa tämä ja suoraan kohti kanavaa välittömästi. Siinä tuli itsekin tarkistettua veneemme kurssia, ettei tarvitsisi käydä keskusteluja.

Nyt olemme kulkeneet kanavaa jo riittävän monta kertaa, ettei ihan kovasti tule yllätyksiä eteen. Edelleen meitä kuitenkin ihmetyttää ohje, jossa huviveneitä suositellaan kiinnittymään kelluvaan pollariin, siis keula- ja peräköysi samaan pollariin keskelle veneen kylkeä. Kelluvia pollareita ei ole huvivenekoon mukaan aikoinaan laitettu. Kelluva pollari helpottaa köysimiehen työtä, ei tarvitse kuin kerran osua kiinnitysköydellä pollariin ja sillä pääsee hissillä loppuun asti. Tikaspollareissa tulee jännitystä, kun on joka nousumetrillä saatava köysi uudestaan ylemmäs kiinni.

Kelluva pollari

Tikaspollarit

No, meidän pitkäkölinen pullukkavene ei tykännyt tuosta keskelle kylkeä kiinnityksestä, siis yhden pisteen kiinnityksestä. Alkoi keikkumaan ees taas niin, että piti keulapotkurilla koittaa pitää vene paikallaan. Se oli vika kerta sitä kiinnityslajia kanavassa.

Eli keulasta yksi köysi ja perästä toinen. Varman päälle. Ja vähän ilmaa laitaan, etteivät fendarit hajoa. Meillä yksi kansipoika työnsi venettä irti laidasta, toinen heitti keulaköyttä seuraavaan kerrokseen ja kippari hoiti peräköyden kelluvalla pollarilla ja oli valmiina keulapotkurin kanssa. Apumiehistöä olemme saaneet kun lapset olivat pieniä, lisämiehistö on silloin todella ollut tarpeen. Viimeisin kanavareissu onnistui jo vain perheen voimin, kiitos dvd:n ja ipadin lastenvahtikyvyille.

Virtaukset voivat olla kovia. Keulapotkuria voi joutua huudattamaan. Tänne ei olla kesäpäivää tultu viettämään. Nämä hissit menevät nopeasti ylös ja alas.

Tätä tapaa yhdellä kiinnityspisteellä käytimme vain kerran.

Kun sitten saavut kanava-alueelle, ajo on mukavaa, aallokko jää merelle, samoin yleensä tuuli, ajelet siis keskellä metsää. Virkailijat ovat ystävällisiä, asiat hoituvat reippaasti. Joillakin suluilla on yleisöäkin seuraamassa sulutusta. 

Sulku toisensa jälkeen nouset kohti Saimaata, sulkujen kosteat seinät, pimeys sulun pohjalla ja porttien ulinat ja kitinät luovat poikiemme mielestä aavemaisen tunnelman, joka vaihtuu pääskysten lentoon ja ruusujen tuoksuun, kun olet noussut ylös ja siirryt eteenpäin.

Yli 12 metrin suluissa seinien korkeus voi hirvittää. Veneemme masto ulottuu 18 metriin, eikä siitä paljoa jäänyt maan päälle. Vesi kuohuu kuin koskessa, virtaukset alkavat välittömästi, kun portit sulkeutuvat. Kun kanava on takana, olo on hyvä. Helposti meni, ja vihdoin Saimaalla! Sitten vain Lappeenrannan suihkulähteen ohitse Kasinonrannan vierasvenesatamaan Kylpylän juurelle, josta voit kävellä torille mansikoita maistelemaan.