Harrastamme matkapurjehdusta, ja tämä harrastus syrjäyttää jopa puutarhanhoidon minulla, viulunsoittoa se ei estä. Vene on toinen kotimme. Käytämme vapaa-aikamme ensisijaisesti veneessä.
Veneemme on Colin Archer, tehty koviin olosuhteisiin. Minusta kippari on hyvin
varustellut veneemme, jos jätetään purjehdustekniset yksityiskohdat, niin näin perhenäkökulmasta asumme hyvin veneessä; voimme käyttää suihkua, jääkaappia, katsoa telkkaria, ladata pädejä
ja kännyköitä – kuten kotona. Lapsena vietin kesät mökillä saaressa, jossa juomavesi kannettiin jostakin, pesuvesi pumpattiin järvestä, öljylamppu valaisi, puhelut hoidettiin soutumatkan päässä maatalon työhuoneessa - kunnes tuli iso matkapuhelin. Joten tällä kokemuksella veneessä on minusta erinomaiset mukavuudet. Veneessämme on kaikki tarvittavat hätävarusteet,
lisäksi matkapurjehdusta helpottavia varusteita kuten autopilotti eli veneen
suunnan pitävä ohjain.
Veneemme liikkuu säiden ja olosuhteiden mukaan.
Olosuhteiksi lasketaan tässä myös perhemiehistön hyvinvointi. Purjehdimme joskus
päivän matkoja, joskus useamman vuorokauden pysähtymättä, jotta pääsemme
eteenpäin. Matkanopeus on 6 solmua eli noin 11 km/h.
Reittivalinta tehdään lähtöpäivänä, reitti ja
lähtöaika valitaan sään mukaan. Itämerellä länsituulet vallitsevat, eikä
vastatuuleen voi purjehtia. Seuraamme kansainvälisiä merisääpalveluita.
Sääennusteet merelle ovat nykyään tarkkoja ja melko luotettavia, usein tuulten
nopeus meidän kokemuksen mukaan kuitenkin ilmoitetaan hieman alakanttiin. Millään muulla säätilalla ei yleensä ole merkitystä kuin tuulen suunnalla ja voimakkuudella. Englannin
kanaalissa ja muualla Atlantin rannikoilla vuoroveden virtausvoimakkuus ja
-suunta vaikuttavat matkantekoon.
Kerran odotimme Lappeenrannassa 5 vrk lähtöä veneessä, kunnes päätimme
mennä Saimaan kanavaan – kuitenkin Viipurinlahdella keli oli vielä edelleen
kova, tuuli oli tyyntynyt myrskystä navakaksi, mutta myrskyn mainingit
velloivat vielä Suomenlahdelta meitä vasten ikävästi ja voimia vieden.
Tarvitsemme
pitkän ylityksen tai kovan merenkäynnin jälkeen lepoaikaa satamassa, jotta
saamme kerättyä taas voimia, syötyä ja nukuttua kunnolla. Satamassa ollaan
päivästä viikkoon. Samalla lasten kanssa on mahdollisuus tutustua uuteen
ympäristöön, ehkä uusi kieli ja kulttuuri, uusi geologia ja kasvisto, uudet
linnut ja kalat. Joka satamassa toistuu rutiinit: ympäristön tutkiminen, puistoja,
museoita, nähtävyyksiä, ruokakaupassa asiointi ja mahdollisesti veneen huoltoa.
Potkulautailemme, uimme tai jalkapalloilemme, ongimme. Lisäksi saatamme
tutustua naapuriveneisiin, joista voi hyvällä onnella löytyä samanikäisiä
leikkikavereita joiden kanssa leikitään kielimuurista huolimatta meidän ja
heidän veneessä.
Merellä, kun
vene kulkee eteenpäin, aikuiset hoitavat vahtivuorot nonstop, lapset pitävät
kiinni päivärytmistään hammaspesuineen ja aamupaloineen. Leikkivät, katsovat
elokuvaa, auttavat päivittäisissä töissä (siivous, ruoanlaitto, tavaroiden
pitäminen järjestyksessä), auttavat kansitöissä (tähystys, sään tutkiminen,
köysityöt, ohjaaminen, purjeiden nosto). Ja merellä olo, se on parasta
purjehduksessa lastenkin mielestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti