torstai 21. huhtikuuta 2016

Saimaa – purjehtijan paratiisi

Tai veneilijän kätketty helmi.


Paljastan sen tässä nyt, että sellaista rauhaa, erämaata, saaristoa, laguuneja, rantojen puhtautta, luonnon herkkuja marjoineen, kaloineen ja sienineen, ei löydy mistään muualta. Minun mielestä. En ole kyllä käynyt Karibialla enkä Tyynellä merellä. Mutta lapsuudesta asti Saimaalla pyörineenä oli sydäntä lämmittävää kuulla pallonkiertäjäkipparilta, että missään muualla maailmassa ei ole näin upeita laguuneja ja luonnonkauniita paikkoja. Ei missään, ei siis edes Karibialla tai Tyynenmeren saarilla. 


Saimaa voittaa kaikki muut paikat. Miksi siis mennä merta edemmäksi? Tai mikseivät merta sahaavat purjehtijat tule Saimaalle? Saimaalle pääsee helposti: vuokraamalla veneen paikan päältä, purjehtimalla omalla veneellä Saimaan kanavan kautta ylös tai lastaamalla venhonsa kuljetusauton kyytiin.


On olemassa karkeasti kaksi lomapurjehtijaryhmää, Saimaalla leppoisasti seilaavat purret ja Saaristomerellä kryssailevat botskit. Jälkimmäistä ryhmää en tässä käsittele muuten kuin toteamalla, että botskien kippareilla monesti on Saimaapurjehduksesta ennakkokäsityksinä ensisijaisesti, että se on pieni hankalasti purjehdittava lätäkkö ja toiseksi, että ei siellä edes tuule. 


Tuulee sielläkin, silloin kun päättää tuulla, puuskaisesti, mutta aallokon nostoon, no, puoli metriä terävää aaltoa voi nousta, suurilla selillä enemmän. Eli maininki ei keikuta, mutta tuuli voi purjevenettä kallistaa, jos sattuu saarten välistä kunnon puhuri tulemaan. 


Saimaalla seilaavista pursista minulla on elämäni mittainen seuranta, sekä  laiturinnokasta että veneestä käsin. Ja niitä pursia on joka lähtöön. Itse kyhättyjä lauttoja omalla moottorilla tai hinattaviksi, pieniä ja suuria matkamoottoreita, höyrylaivoja, pikkuhinaajia, luontobongareiden sähkövenhoja, kanootteja, nostokölisiä pikkupurkkareita, hiekkarantaan ajettavia laivoja, joiden laskusiltaa voisi autolla ajaa, saunalauttoja ja saunalaivoja, mitä tahansa kelluvaa. 


Saimaan pinta-ala on 4460km2, ei siis mikään pieni lätäkkö, rantaviivaa Saimaalla on 14850km, saaria 13710. Vertailun vuoksi, esimerkiksi Saaristomeren kansallispuiston pinta-ala on 500km2, Pihlajaveden (osa Saimaan vesistöä) pinta-ala on 713km2. Saaristokryssailijat voivat kuitenkin halutessaan purjehtia koko rannikolla, Suomen (meri)rannikon pituus on 1100km ja rantaviivaksi muokattuna 46000km, saaria siellä 73000. Mutta voivat saimaaseilaajatkin purjehtia kanavan kautta Suomenlahdelle ja koko rannikolle. Ja Saimaa on osa Vuoksen vesistöä, jota pitkin on vesiväylät Nurmekseen ja Iisalmeen asti.


Kuinka suurella veneellä Saimaalla pääsee? Me olemme purjehtineet neljä kesää Saimaalla veneellä, jonka syväys on 2m, korkeus 18m. Tai mielellään yli, jottei VHF-antenni mene (taas) vinoon. Saimaalla voi kulkea syväväylää (syvyys vähintään 4,2m) pitkin tai sukkuloida muita lukemattomia reittejä, merkittyjä tai merkkaamattomia (omalla vastuulla ja tarkkuudella). Lappeenranta on eteläisen Saimaan napa, sieltä löytyy kattavasti tietoa veneilystä, Puumalaa ei voi ohittaa, ja Savonlinnasta saa mukavasti tietoa koko Saimaan alueelle.


Saimaalla on ihan yhtä hyvä todennäköisyys saada pohjakosketus väylän ulkopuolella kuin rannikollakin. Kiviä päivitetään sitä mukaa kun niitä löytyy. Tai ilmoitetaan. Ja paljon on päivitetty; voin todeta, että se lapsena ulkoa oppimani nuotanvetokivikin, väylän ulkopuolella, jossakin Orivedellä, on merkitty jo karttoihin. Hienoon Heinäveden kanavaan tai muihin matalan alikulun paikkoihin voi mennä, jos maston ottaa pois, tai jos käyttää Saimaalla usein nähtävää takilaratkaisua, jossa maston saa kätevästi kaadettua siltojen alikulkuja varten.


Me emme ole tällä veneellä ottaneet mastoa pois. Olemme kuitenkin päässeet Astuvansalmen kalliomaalauksille, Leppävirralle kylpylään, Orivedelle Rääkkylään ja Liperiin, Linnansaaren kansallispuistoon, Tynkkylänlomaniemeen Pihlajavedelle, Savonlinnan Casinolle kylpemään ja Törninpyörään, josta voi kävellä Olavinlinnaan oopperaan, Lappeenrannan Rauhan ihanaan rantaravintolaan ja kylpylään, lukuisiin upeisiin luonnonsatamiin laguunilla tai lammella tai hiekalla tai kivillä tai kallioilla varustettuina. Jolla kannattaa pitää perässä kellumassa käyttövalmiina, jos syväys ei riitä "keula kiinni puuhun" tai "keula rannalle" -rantautumisiin.


Joten kyse onkin siitä, uskaltaako irrottautua totutusta lomareitistä ja lähteä tänä kesänä uusille vesille. Paistamaan räiskäleitä sataman grillikodassa lasten pulikoidessa matalassa hiekkarannassa, puhtaassa uintilämpimässä vedessä. Kiipeämään korkealle jäkäläkalliolle, josta näkee läpi salmien ja yli saarten. Etsimään norppaa luodoilta ja järvenseliltä.


Kuuntelemaan hiljaisuutta peilityynessä illassa, kun ei lehtikään liikahda eikä hyttynen inise. Vain kala polskahtaa. Puhtaan luonnon meditaatiosta nauttien, aineetonta rikkautta keräten, tarjolla vain Saimaalla.

2 kommenttia:

  1. Oesko ollunna kessee neljäviis jota elettin Haakiveen suaressa. Ja mie halusin koettoo purjeella noppeuttain Heinävesjlaevan rinnalla. Sieltähä se tulloo kovassa myötäsessä, aennae 10 solomun vaahtia. Ei muutakun masto pystyyn Nuopposen tekemässä tervatussa kalavenneessä, outellesa että ehtii kohalle. Nyt pujeen kierto aaki ja skuutit kouraan. Vuan eipä pitännä koura, kiinnihänne pitj nyörittöö prätuhon poekkilaataan. Piäsin laevan peräuallolle ja pysyin aiinä aennae puol minuuttii. Aaringonpaesteessa porukkoo olj siinä kannella ja ne pitj iäntä ja vilikutti. Vielä nyttii muistan ylj 70 votta myöhemmi, sen vaahin ja tällä enskerralla tajusin että purjehuksen riemun hinta on kova työ.

    VastaaPoista
  2. Kiitos mukavasta tarinasta ”Unknown”, julkaiseminen viipyi, kun jotenkin roskapostista kommenttisi löytyi, katsos kun tuota nimimerkkiä ei tahtonut hyväksyä.

    VastaaPoista