keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Hyönteisten häät Puumalan sillan alla

Kaunis kesäkuun ilta päättyi, leikit oli leikitty ja Puumalan satamaan tutustuttu, pakolliset ruokatäydennykset hankittu. Sillan kahvioon vievän hissin juurella kolmivuotias poikani keskusteli ankan kanssa. Kaikki sorsankokoiset vesilinnut olivat kolmivuotiaalle ankkoja.


Vielä kävelimme sillan alle aallonmurtajaa, katsoimme Puumalan virrasta onkimiesten ämpäreihin nousseita ahvenia. Päivä oli ollut lämmin, mutta ei helteinen. Yötä ei vaan tahtonut tulla. ilma ei viilentynyt, aurinko ei laskenut. Pilvet häipyivät. Juhannukseen taisi olla noin viikko aikaa. 


Söimme iltapalan kannella, katselimme hiljentyvää satamaa, viimeiset saunojat palasivat veneisiinsä, onkimiehet lähtivät kalojaan paistelemaan. Silloin tällöin sillalta huristi moottoripyörä tai rekka, ja niiden ääni jylisi satamassa. Muuten oli hiljaista. Tyyntyi. Puolesta solmusta solmuun kulkeva Puumalan virta tyyntyi täysin. Kuu paistoi, aurinko paistoi. Kukaan ei osannut mennä nukkumaan, kun yötä ei tullut. Leikkasin pojalta hiustupsuja, vähän vain leikkasin, mutta vähäiset hiukset levisivät tyyneen veteen ja hitaasti ajelehtivat alas virtaa.


Sitten tulivat tukkilautat, kaksin kappalein. Kuu paistoi niiden takana. Kello oli kymmenen illalla. Mahtuvatkohan ne punaisen ja vihreän kepin välistä? Mutta mitä tuossa veneen vieressä on, onko siinäkin hiuksia, miten ne vastavirtaan leviävät?


Ja kun katsoin, hiukset olivatkin alkaneet leijailla, nousta, ne levisivät, ilma oli sakeanaan niitä, oikeastaan, niitä oli kaikkialla. Ei, eivät ne ole hiuksia. Pojat olivat jo menneet kannen alle, mutta hain heidät takaisin katsomaan tai ehkä pysytään sittenkin kannen alla, sillä tapahtumassa oli jotakin ainutkertaista. 


Nämä ovatkin hyönteisiä, joitakin siivekäitä, jotka lentävät yhtäkkiä kaikkialla, niitä nousee joka puolelta. Ne peittävät auringon ja maiseman, niitä lentää kannelle ja eksyy jostakin aukosta sisällekin, toiset tippuvat kuolleina kannelle toiset veteen, siipien kuhina ja kahina täyttää ilman.

Virran molemmilla puolilla siivekkäät nousivat rannan yläpuolelle sankkoina kuhisevina pilvinä. Ne tulivat sataman veneiden luo tanssimaan morsiuslentoaan. Veneilijät sulkivat luukut ja ikkunat ja pysyivät sisällä. Kaikki vain tuijottivat. Nämä lentävät pienet siivekkäät vain äkkiä ilmestyivät.


Ja sitten niitä oli vedessä, aivan tyynen vedenpinnan yläpuolella ne tanssivat ja suorittivat rituaalejaan.


Täysi lentokuhina kesti jonkun aikaa, ajan taju hävisi meiltä katsojilta täysin. En ollut koskaan muualla nähnyt ja kokenut vastaavaa hyönteismassan häätanssia.


Mutta vähitellen ilma kirkastui hyönteisistä, maisemaa alkoi  jo erottaa, muutamia vielä pörisi kannella. Sitten hyönteiset hävisivät, yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin. Luukut raotettiin ja hyönteisverkot viritettiin ikkunoihin ja luukkuihin yöksi. Kuuma kesäyö, kesän ensimmäinen sellainen, oli tulossa.


Aamulla purjeissa ja kannella näkyi muutamia henkensä kaupalla morsiustanssiaan lentäneitä siivekkäitä.
Tuuli virisi, laivat kulkivat, autot ajoivat sillalla, me irrotimme köydet ja jatkoimme Saimaata ylöspäin.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Viron purjehdusopas - Estonian Cruising Guide

Tiesitkö, että purjehtija voi Viron rannikolla ja saaristossa vierailla lähes 50 satamassa? Suomenlahden Narva-Jõesuulta Itämeren laidan Sörveen ja mantereen länsirannikon Häädemeesteen saakka. Minua lukumäärä hämmästyttää, kun olemme tottuneet käymään veneellä lähinnä Tallinnassa, Kuressaaressa ja Pärnussa, lisäten matkan varrelle vain joitakin pieniä, mutta sitäkin mielenkiintoisempia satamakohteita, joista kerron myöhemmin.


Ilahduin kun kuulin, että Estonian Cruising Guiden kirjoittaja Hillar Kukk, Viron toistaiseksi ainoa pallonympäripurjehtija, on vieraillut kirjan kaikissa satamissa henkilökohtaisesti. Hän teki vierailut kirjan kannessa sateenkaaren päässä komeilevalla purjeveneellään, jonka syvyys on 2m kuten meidän veneessä, ja taisi olla niin, että pääsi käymään jokaisessa satamassa – vaikka muutaman sataman syvyys onkin kirjassa ilmoitettu matalammaksi. 


Syksyllä 2015 ilmestynyt englanninkielinen Estonian Cruising Guide on teoksen kolmas, kesällä 2015 päivitetty painos. Aiemmat painokset ovat osoittautuneet oivalliseksi oppaaksi paitsi purjehtijoille, myös moottoriveneille, kalastajille ja kuulemma myös paikallisille viranomaisille. Tämä kolmas painos on kattavampi, laajempi ja kaikin puolin päivitetty versio. Satamien palvelut ovat parantuneet, uutta rakennetaan jatkuvasti.

Näin tarkkaan ei aiemmin ole Viron rannikoiden satamia kartoitettu lähestymisreitteineen, syvyyksineen ja tarkkoine ja täsmällisine tietoineen. Tämä opas käsittää mielestäni kaikki, mitä veneilijän tulee tietää käydessään Virossa. Oikeastaan, kun opasta selaa, veneilyloma Virossa saa selkeät reittipisteet. Satamien nettisivuosoitteista voi tarkistaa ajan tasalla olevat palvelutiedot ja satamamaksut.


Oppaassa on vielä yksi mielestäni ylivoimainen tekijä, sen formaatti, taitto ja käytettävyys. Kierrenidonta, paperin valinta ja aukeamapainotteinen taitto helpottavat oppaan käyttöä veneessä. Takakannesta aukeava symbolikuvaus ja välimatkataulukko pysyvät näkyvillä, kun opasta selaa, lisäksi sen voi mukavasti taittaa kirjanmerkiksi. Satamien kuvaukset on luotu tarkan ja täsmällisen pallonympäripurjehtijan huolellisuudella, Lähestymiskartta, ilmakuva ja laajempi sijaintikartta tukevat kaikki toisiaan.


Oppaan alussa on erinomaisesti koottu yleistietoa Virosta ja paikallisista purjehdusolosuhteista kansainvälisiä purjehtijavieraita ajatellen, lisäksi kirja esittelee saatavilla olevat paikalliset kartat, VHF- ja luotsaustiedot, hätätilannetiedot, maahantulo- ja tullausohjeet.


Kirjan esittelemät satamat on jaettu viiteen tunnusväreillä merkattuun osioon; Suomenlahti, Länsi-Viro, Hiidenmaa, Saarenmaa ja Riianlahti. Tunnusvärit helpottavat selailua esimerkiksi seuraavaa käyntisatamaa etsiessä. Jokaisesta alueesta on ensin yleiskuvaus karttoineen, navigointiin tarpeellisine tietoineen ja lisänä kerrotaan keskeisimmät matkailijaa kiinnostavat tiedot. Seuraavaksi alueen satamat esitellään kukin omalla aukeamallaan.


Estonian Cruising Guidea saa tilattua John Nurminen Marinelta. Tämän painoksen mahdollisti joukkorahoituskampanja. Mukavaa purjehduslomaa Virossa!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kevätkutinaa

Viimeistään kevätpäiväntasauksen tienoilla alkaa kutina, levoton olo, kihelmöivä tunne. Purjehdusallergian oireita. Tai vapauden kaipuuta. Vene tuo matkapurjehtijalle vapauden mennä minne vain. Kevätkutinan lievennyskeinot ovat vähissä, kaikkea pitää kuitenkin kokeilla, varmuudella oireet häipyvät purjehduksen alkaessa.


Kevätaurinko paljastaa toisilla pölyt, toisilla pakatut purjeet – purjehtija löytää talveksi pakatun purjenippunsa kellarista tai sängyn alta, silittelee sitä ja kääntelee, tämän kun saisi jo kannelle ja nostettua ylös.  Samalla miettii, ovatkohan kiinnitysköydet kunnolliset, olisikohan jotakin pientä tarvetta mennä veneliikkeeseen ihailemaan köysien ja pylpyröiden riviä.


Totuushan on, että useimmilla purjehtijoilla vene on viime kesän jäljiltä valmis purjehtimaan sen suurempia tarpeita hankkimatta. Niin meilläkin, köydet vain irti ja menoksi. Jos jotakin tarvitsee, sen löytää myös matkan varrelta. Jossakin Englannissa tilattiin jotain itärannikon puolella autopilottiin, ja muutaman päivän päästä olimme jo länsirannikolla ja haettiin paketti saaren toiselta laidalta vuokra-autolla. Samalla tuli nähtyä sisämaata ja lampaita jyrkillä Ylämaan kukkuloilla.


Olohuoneen matolla kiiltelee keskimäärin joka toinen kevät uusi laite, jonakin keväänä se on puinen, itse muotoon höyläten ja hioten viimeistelty, toisinaan se on messinkinen tarve-esine, esimerkiksi knaapi – purjehtijallahan ei turhia hankintoja olekaan, kaikki on perusteltua ja tarpeellista. Meillä kiiltelee nyt matolla uusi autopilotti, tai ei se niin kiiltävä ole, mutta iso ja painava, pahvilaatikkoon pakattu, tilaa vievä, näin kodinhoidollisesta näkökulmasta toivoisin sen jo siirtyvän veneeseen. Uuden vempeleen käyttöohjeita on tutkittu ja johtoja siirrelty siihen tapaan, että välillä mietin onko siinä nyt isä leikkimässä legoilla pojan kanssa vai kummin päin.


Keväällä myös alkaa minulla karttalaatikon selaaminen. Muistathan, tuo kartta ostettiin siitä elämäntuoksuisesta satamasta, jossa söimme sanomalehdeltä tarjotun mainion kala-aterian. Katso tätä, tälläkin kartalla purjehdittiin! Ai meillä on kartta tuoltakin, pitäisiköhän joskus tuonne mennä, silloin suunniteltiin, mutta purjehdittiin muualle.


Ja sitten karttalaatikosta nousee aarre, toinenkin, muistoja sieltä ja täältä, sinun matkoista ja minun retkistä ja yhteisistä purjehduksista. Kesä on yhtäkkiä lähellä, purjehtijan kutina helpottaa, ja mieli lepää veneilymuistoissa. Eikä enää tarvitse suunnitella, ei tarvitse kuin luottaa siihen, että kesä tulee, vene on valmis, köydet irrotetaan, suunta löytyy ja satamia tulee matkan varrelle.


keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Meren viehätys

Kysyt, mikä purjehduksessa viehättää. Vastaan, meri. Kun köydet irrotetaan, kaikki maiset murheet jäävät, todellakin, sinne laiturille, ja ajatukset ja mieli ovat yhtä avoimena kuin meri.


Luotan veneeseen, meihin purjehtijoihin, ja keskityn kulkemaan matkan sinne, minne olemme menossa. Päätepisteestä ei voi olla varma, kunnes sinne solmimme köydet tai heitämme ankkurin. Mitä vaan voi tulla eteen, tai kenties haluamme vaihtaa suuntaa mieltymyksemme mukaan, löydämme kivan paikan matkalla ja jäämmekin sinne, tai jaksamme jatkaa vielä edemmäksi.


Kuitenkin veneessä elämme tavallista elämää. Syömme, nukumme, peseydymme, käymme vessassa, juttelemme, leikimme lasten kanssa, tarkkailemme ympäristöä ja säätä, elämme auringon mukaan. Harjaamme hampaat, laitamme pään tyynyyn. Ja luemme iltasadun. Ja luemme yövahdissa kirjoja. Luemme paljon, veneestä löytyy lukemattomia ja luettuja kirjoja, joita toisinaan vaihdamme purjehtijoiden kanssa satamissa. Luemme paitsi meriaiheisia kirjoja, kaikkea muutakin.


Jos vielä kysyt, mikä siinä meressä oikein sitten kiehtoo, pyydän sinua uppoutumaan kirjoihin, hengittämään meren lailla liikehtivää musiikkia, pysähtymään maalauksen äärelle. Onkohan maailmassa kansaa, jonka taruissa ja runoissa merta ei käsiteltäisi? Merelle on sävelletty joka aikakaudella kaikkiin tyylilajeihin musiikkia ja lauluja, meren maalaaminen viettelee taiteilijat ja meri toimii taiteessa ja kirjallisuudessa monipuolisena elementtinä, ympäristönä ja vertauskuvana. Ei meri yksin, vaan se, mitä meri antaa, mihin se mahdollistaa.


Ja mitä elämä olisi, jos ei pääsisi merelle tai meren rantaan.
"Mutta Nuuskamuikkunen istuutui maahan pää käpäliensä välissä ja valitti: 'Kaunis meri! Poissa! Hävinnyt! Ei enää purjehduksia, ei uimisia, ei suuria haukia! Ei valtavia myrskyjä, ei hohtavia jäitä, ei öisiä kirkkaita vesiä, joihin tähdet kuvastuivat...' Ja hän painoi päänsä polviaan vasten eikä tahtonut enää katsoa ylös."
(Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti, suom. Laila Järvinen, WSOY 1955.)

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Pienten lasten purjehdusretkellä

Ei lapsen ikä aseta rajoja purjehdukselle. Ihan pienenkin vauvan kanssa voi purjehtia, vaikka vain tunnin, ja sitten viettää aikaa veneessä. Alkuun ihan jo veneessä oleminen on seikkailua koko vauvaperheelle, vaikka köysiä ei irrotetakaan. Vauva pärjää kyllä, kyse onkin siitä, kuinka muu perhe ja lähinnä vanhemmat selviävät vauvan kanssa, tai pienten lasten kanssa.


Toki turvallisuusasiat on huomioitava, mutta ennemmin ajattelisin, että jos kotona menee vauvan ja lasten kanssa mukavasti, niin kyllä tilanne sujuu veneessäkin. Vaippoja mukaan, soseita yms., termariin kuumaa vettä. Loppu on sitten jokaisen omasta halusta ja mukavuudesta kiinni, kuinka suurin kantamuksin vauvaperhe tai pikkulapsiperhe varustetaan veneretkelle. Matkan voi valita niin, että kauppa löytyy riittävän usein.


Lyhyelle retkelle riittää pari vaippaa vauvalle ja hiekkaämpäri taaperolle. Äitihän ei mene mihinkään ilman käsilaukkua, sinne mahtuu tyylikkäästi ne vaipat ja sosepurkki.


Tärkeintä on huomata, että vauvan ja pienten lasten purjehdukseen  on varattava lepotaukoja ja kokonaisia lepopäiviä. Mekin huomasimme sen, kantapään kautta. Toisaalta, jos mieli tekee kauemmaksi, siitä vaan. Veneestä löytyy tekemistä taaperolle, köysien laittoa esimerkiksi.


Mitä parempi keli, sen mukavampi purjehtia yön yli. Seuraavana päivänä sitten taaperolle videot pyörimään ja äidille kaikki mahdollinen uni, mitä irti saa.


Yhden yli 20 tunnin siirtopurjehduksen jälkeen, saaristoväylälle saapuessa, aamu oli jo pitkällä, ja heti kun lapsi haukotteli aamupäiväuniaan, niin viidessä minuutissa vene oli ankkurissa saarten kupeessa ja kippari veti sikeitä. Lapsi sen sijaan ei nukahtanutkaan, ja äitinä sitten pötköttelin väsyneenä vieressä. Tunnin parin levon jälkeen matka taas jatkui.


Vauva tarvitsee niin paljon huolehtimista myös veneessä, että lisämiehistöä kannattaa pyytää, jos mahdollista, pitemmille siirtymisille. Gasteista on apua paitsi navigointi- ja kansitöihin, myös kokkaukseen ja lasten kaitsemiseen. Lasten kanssa leikkivät lisägastit ovat meille olleet aina mieluinen ja tervetullut apu.


Kun on levon tarve, veneessä kannattaa nukkua, milloin ikinä mahdollista. Lapsipurjehduksella ja muutenkin.