keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Viulunsoittoa purjeveneessä

Vene keinuu tasaista vauhtia, on mukavan reipas sivumyötäinen Hebridien merellä. Otan laulukirjan ja laulelen sitä umpimähkään, kunnes vaihdamme kurssin myötäiseen ja siirrymme saarten väliin. Keinuminen lakkaa, mutta alkaa sataa. Kahvit miehistölle, ja viulu esiin. Soittelen salongissa mitä mieleen tulee.


Ja illalla kanavan suulla, hyvän päivällisen jälkeen, myrskylyhdyn valossa soitan vielä. Takana on meri, edessä on nousu vuorten väliin, järvien ja merihirviöiden kanavaan. Jospa soittaisi jotakin skotlantilaista.

Yhdellä sululla pysähdyimme hetkeksi, matkamuistomyymälästä löysin skottilaislaulukirjan. Ihanaa, taas lisää musiikkia! Karkotin soitollani Loch Nessin hirviön, tai sitten se kuunteli kölin alla. Merihirviötä emme nähneet, mutta Kaledonian kanava jäi iäksi mieleen lampaantuoksuineen, lehmineen, linnanraunioineen ja vuorineen.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Romantiikka purjehduksella


Arjesta on romantiikka kaukana – pätee myös matkapurjehduksessa. Mutta kuten elämässä yleensäkin, arkiaherrusta piristää kummasti kaunis auringonlasku, rauhallinen hetki kahdestaan rannalla, tai riemukas yllätys meille tai muille.



keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Älä kokkaa kuoppaisessa kelissä

Takana oli yön yli meren ylitystä, ja meille myötäinen tuuli oli nousemassa navakasta kovaksi. Makaronit kiehuivat kattilassa, ruokaa piti saada, että jaksaisimme viimeiset mailit ja rantautumisen. Vaan mitä tapahtuu, kun meri mataloituu ja saavumme avomereltä saariston lähelle?


Muutama kuoppa tuli aallokossa vastaan tiukalla väylällä, jossa piti varoa veden alaisia ja päällisiä luotoja. Ei siis voinut myötäillä aaltoja. Makaronikattila pomppasi pidikkeistään ja kirjat hyllystä. 

No, sattuuhan sitä. Keli koveni, luotsikutteri porhalsi vastaan ja häipyi pomppien ja roiskien töihin jonnekin avomerelle, me pääsimme Utöön satamaan myrskyltä suojaan ja lepäämään, tai siivoamaan.