Kun viimeksi tulimme veneeltä kotiin, punnitsin matkalaukut
tarkasti, sillä tyhjensin paljon kertynyttä tavaraa pois. Matkamuistoja, kuten
ämpärillinen simpukoita, joista jokaisesta lapset muistivat keruupaikan ja
tilanteen, joihinkin simpukoihin oli kirjoitettu jotakin leikkeihin liittyvää,
kuten rotan postilaatikko. Kiviä, jotka oli vanhempien vastusteluista
huolimatta salakuljetettu tai saatu veneeseen, ja joista lapset myös muistivat
löytöhetken ja lisäksi niillä kivillä oli lähes jokaisella jokin tehtävä kuten
siilin kännykkä tai muuta.
Lisäksi oli kirjoja. Koska olimme poistuneet kotimaan
aluevesiltä jo hyvän aikaa sitten, päätin viedä kotiin kotivesistöihin
liittyvää kirjallisuutta.
Matti Hakulinen, Suursaimaa – hiekkarantojen elämää 6000
vuotta sitten, Geomatti Oy 2012. Ostin sen, kun olin soittanut viulua auringon
laskun aikaan kalliomaalausten alla. Upea teos Saimaa-purjehtijoille, jotka
ilta-auringon kimalluksessa istuvat keltaisen hiekkalaguunin rannalla, joille
Astuvansalmen ukon edessä yöpyminen kihelmöi nahassa, joille muinaisrannan
mustikkamättäät tarjoavat muutakin kuin superruokaa, joille veneily on enemmän
kuin navybluen sävyisissä vaatteissa killuminen laiturilla.
Markku Jokinen & Heikki Willamo, Pohjoinen Itämeri,
Otava 2006. Olen ihastunut luontokuvakirjoihin, joissa kerrotaan tietoa ja tarinaa myös. Meidän kotirannoilta tämä upea kuvateos, jonka tekstit kertovat
tuokioista eri vuodenaikoina. Purjehtijoille, joiden kausi on pidempi kuin 2kk
vuodessa, ja joille purjehdus kotirannoilla on muutakin kuin terassien ja
festareiden etsimistä.
Viaporista Suomenlinnaksi, Liisa Eerikäinen et al.,
Multikustannus Oy 2006. Monitieteinen kokoomateos eri kirjoittajilta, jotka ovat paneutuneet Suomenlinnan historian vaiheisiin. Kirjassa on jo opiskeluajoista asti minua kiinnostanutta tietoa Seija Lappalaisen kattavassa artikkelissa Viaporin musiikkielämästä. Venekirjastoomme tämä kirja kuului melkein painotuoreena. Ihana purjehduskohde tuo Suomenlinna
pääkaupunkilaiselle silloin, kun esimerkiksi pienen lapsen kanssa ei oikein
jaksa kauemmaksi mennä. Ruoho on vihreämpää jo Suomenlinnassa. Menimme naimisiin tuolla
saarella purjehtijoiden ja ystävien ja sukulaisten ympäröiminä, mikä myös perustelee kirjalle paikan hyllyssämme.
Yrjö Kaukiainen, Rantarosvojen saaristo, Itäinen Suomenlahti
1700-luvulla, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2006. Jännitystä ja kiinnostavaa
historiaa, purjehtijoille, jotka koluavat saaristoamme Helsingistä reilusti itään. Pitäkäähän luukut
kiinni yöllä ja varokaa valheellisia merkkitulia yöpurjehduksella!
Melkein kotivesiltä, Gotlannin vesiltä, löytyi myös kotiin
poistettavaksi seuraavat venekirjaston kirjat:
Vuorenhaltijan Sali, Kolme poikaa löytävät kulkureitin
Lummelundan luolaan. Lars Olsson 1989, ensimmäinen suomenkielinen painos 2005,
Godrings Tryckeri AB 2005. Tosikertomus, vaikka tätä lukee kuin Viisikkokirjaa,
suosittelen kaikille luolissa seikkaileville lapsille! Ja luolassa kannattaa
käydä opastetulla kierroksella koko perheen voimin.
Visbyn kujilta etsiskelin joskus kattavaa opasta Gotlannin
luonnosta, ei pelkästään geologiasta tai vain linnuista, ja sitten silmäni
osuivat englanninkieliseen kirjaan Outdoor Gotland, joka sopi tarkoituksiini.
Gotlannissa olisi niin paljon ihasteltavaa geologisesti, ja samasta syystä
saaren kasvit ovat omanlaisiaan. Tämä kirja kertoo vastaukset polttavimpiin
kysymyksin fossiileista, orkideoista, linnuista ja kukista. Perhoset, linnut ja
orkideat saattavat osua silmiin sopivana vuodenaikana helpommin tämän kirjan
avulla. Ja ne geologiset kohteet taas nököttävät paikallaan kaikkina
vuodenaikoina. Kirjassa on erinomaiset kartat, joihin on numeroitu tekstissä
esiteltävät luontokohteet ja kerrottu luontopolkujen aloituspaikat. Field Guide to Outdoor Gotland,
Natural History and Wildlife, Jens-Henrik Kloth and Ulf Lovén, Gotlands
Fornsals förlag, 2002.
Lopuksi tähän venekirjastopäivitykseen haluan lisätä pari kirjastosta
jo useasti lainaamaani kirjaa, joita ei vielä ole venekirjastossani, mutta
hankintalistalle ovat päässeet.
Meret, maapallon siniset kasvot, Kaj Myrberg & Matti
Leppäranta, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2014. Erittäin kattava ja
ajankohtainen suomenkielinen teos sinisen planeettamme merten virroista,
voimasta, vaikutuksesta elämän mahdollistavaan systeemiin – ja myös ihmisen
toiminnan vaikutuksesta merten systeemiin. Olin erittäin iloinen löytäessäni
tämän lähikirjastostani melko pian teoksen julkaisemisen jälkeen. Teos sai 2015
kunniamaininnan Vuoden tiedekirjana. Kirjan avulla olen paitsi oppinut itse,
myös osannut vastata lasteni mitä moninaisimpiin kysymyksiin meriin liittyen.
Suomeksi, googlaamatta.
Lainassa siitä erinomaisesta lähikirjastosta juuri nyt: Jessica
Haapkylä, Merten koralliparatiisit, tutkimusmatka herkkiin ekosysteemeihin,
Into Kustannus Oy, 2016. Loistavaa, että suomeksi on saatavilla edellisen
teoksen lisäksi meriin liittyen tämä ajankohtainen teos. Kirjaa lukiessa pääsee mukaan Haapkylän
tutkimusmatkoille eri puolille maailmaa, ja samalla seuraamaan tutkijan kasvamista
järvisukeltajasta korallien tutkijaksi, meribiologian tohtoriksi. Tietopaketit
koralleista ja niiden tilasta on jaoteltu helposti luettaviksi kappaleiksi, ja
jännityksellä lukija seuraa aina uusien sukellusten onnistumista välillä hyvin
haasteellisissa olosuhteissa. Suosittelen tätä kirjaa jokaisen lämpimillä
vesillä purjehtivan suomalaisen venekirjastoon. Vielä on koralleja jäljellä,
vielä on toivoa.
Kivipainotteiset kuvat eivät liity teksteissä mainittuihin kirjoihin millään tavalla, kuvat ovat minun ViulistiGastin ottamia ja kenties ilmentävät ajatuksia, joita kirjat ovat minussa herättäneet.